Kyllä, britit mokasivat itse äänestäessään brexitin puolesta. Mutta myös alati ylimielinen EU-eliitti, sekä Brysselissä että jäsenmaissa, on vastuussa tästä kaikkien aikojen munauksesta. Brexitin jääräpäinen jälkihoito osoittaa, ettei virheistä ole sittenkään otettu opiksi, kirjoittaa MTV Uutisten kirjeenvaihtaja Tapio Nurminen.
Kaikkien kuuluu nyt todistella, että britit saavat syyttää arvottomasta brexit-näytelmästä vain itseään. Virallisen epistolan mukaan EU on tehnyt kaikkensa sekä ennen kohtalokasta kansanäänestystä että sen jälkeen. Brittipoliitikot itse sössivät. Ehkä eivät kaikki, mutta iso osa.
Saarivaltakunnan eliitti ei koskaan suostunut ymmärtämään omaa parastaan. Eli liputtamaan avoimesti EU:n puolesta.
Kun kansanäänestyspäätös lipsahti varkain, kansalaisille jaettiin suu vaahdossa – venäläisten trollien suosiollisella avustuksella – väärää tietoa.
Siksi, ja vain siksi, nyt ollaan siinä, missä ollaan. Viimeisellä rajalla.
Euroopan unionia, sen viime vuosien ratkaisuja ja politiikkaa, brittien on turha arvostella. Turhaakin turhempi, sanoo jokainen kunnon EU-partiolainen.
Siksi myös erosopimus on nyt hakattu kiveen. On, vaikka brittiparlamentaarikot miten möykkäisivät ja vaikka brexit ilman sopimusta olisi kiistatta kirvelevä juttu koko unionille.
EU:n toiminut oikein. EU:n jättävä valtio väärin. Ottakaa tai jättäkää. Piste.
Pitäisikö ovi sittenkin pitää auki?
Entäs jos tämä virallinen käsikirjoitus brexit-kupletista onkin susi? Mitäs jos sittenkin olisi viisaampaa pitää ovet auki ja neuvotella?
Voisiko kuitenkin olla niin, että EU on nyt liikuttavan yksimielinen ja yhtenäinen väärään aikaan ja väärässä paikassa?
Se on selvää, että EU tekee brexitin kohdalla merkittävän poikkeuksen perinteisistä toimintatavoistaan.
Juuri mikään sopimus, sääntö, takaraja, aikataulu tai loppupäätelmä ei EU:ssa ole tähän asti ollut lopullinen. Aina on löydetty tilaa, aikaa ja tulkinnanvaraa lehmänkaupoille. Ja aina kaikki ovat omasta kulmastaan voittaneet enemmän kuin muut.
Kreikallekin annettiin periksi
Mietitään vaikka unionin loputtomia budjettivääntöjä. Tai eurokriisien ratkaisuja Kreikan kanssa.
Muistellaan, minkälaisia piruetteja ja voltteja pakolaisongelman kanssa on tämän tai tuon yksittäisen jäsenmaan kulloistenkin kuukautisvuotojen vuoksi jouduttu tekemään.
Miksi nyt sopimus, jolla britit saatellaan kunniallisesti ulos unionista, on juntattu kiinni lujemmin kuin kymmenen käskyä konsanaan?
Se tietysti on jonkinmoinen perustelu, että EU:n lähtöluukulle voi syntyä ruuhkaa, jos lähtijä kokee lähtöselvityksen jälkeen olevansa kiistaton voittaja. Unionin johtajat eivät halua edesauttaa unionin hajoamista. Sitä on helppo ymmärtää.
Aina on tilaa lehmänkaupoille ja iltalypsylle
Mutta toisaalta, kuten jo todettiin, EU:n pitkien puukkojen öiden jälkeen kameroiden eteen marssii joka tapauksessa aina vain voittajia.
Brexit tuskin on poikkeus. Oli se sitten puolikypsä, tahmea, pehmeä, kova tai letkeä.
Siksi rohkenen tässä protokollasta poiketen toivoa ja uskoa, että brexit-karuselli pyörii sittenkin. Vaikkei se siltä todellakaan näytä.
Sekin nimittäin kuuluu eurooppalaisessa yhteistyössä asiaan, että kun riittävän monta kertaa sanotaan, että hauki on kala, kalatiskiin ilmestyy lintu, jonka nimi on hauki.
Aina on tilaa yhdelle, joka ryhtyy runnomaan vanhan liiton lehmänkauppaa kunnon iltalypsyllä ryyditettynä.
Brittien virallista eroa voidaan siirtää yhteisellä päätöksellä kesään asti. Tuo aika voidaan käyttää neuvotteluihin, joilla se kivi, johon erosopimus on hakattu, muuttuu muovailuvahaksi.
Näin olisi parempi. Ehkä kuitenkin.
Populistit voivat kääntää sotkun voitoksi
Voi ihan hyvin olla, että Brysselissä ja EU-maiden pääkaupungeissa tehdään päinvastoin iso virhe, kun ajatellaan, että peräänantamattomuus brittien kanssa on tehokasta taistelua unionia hylkiviä oikeistopopulisteja vastaan.
Muun EU:n jyrkän torjuva linja brexit-neuvotteluissa voi kääntyä myös unionia vastaan. Varsinkin, jos kova brexit aiheuttaa tavallisille eurooppalaisille odotettua enemmän ikävyyksiä.
Luupäinen neuvottelutaktiikka saatetaan tulkita juuri sellaiseksi kansallisia erityispiirteitä hylkiväksi ylimielisyydeksi, jota toitottamalla Roomaan muodostettiin koko EU:ta horjuttava populistihallitus.
Eli nyt vaan Brysselin hyllyistä esiin se mappi, johon kokeneet neuvottelujonglöörit ovat arkistoineet kaikkein käsittämättömimmät takinkäännöt. Niiden pohjalta nuotit kuntoon ja takaisin sorvaamaan parempaa brexit-sopimusta!