Ruotsi-maaottelu osoitti jälleen sen, kuinka heikoissa huippu-urheilullisissa kantimissa suomalainen naisyleisurheilu valitettavasti makaa.
Tappio Ruotsille tuli 11:nnen perättäisen kerran. Eroa kertyi nyt 43 pistettä, kun viime vuonna - niin ikään kotikentällä - sitä oli 44 pistettä.
Tänä vuonna suomalaiset maaottelulajivoittajat olivat Anniina Laitinen, Tanja Komulainen, Nooralotta Neziri, Merja Korpela sekä kaksi voittoa napannut Karin Storbacka. Ruotsalaiset keräsivät enemmän pisteitä peräti 14 lajissa 20:stä suomalaisten korjattua pistevoitot 1 500 metrillä, molemmilla aitamatkoilla, kiekossa ja moukarissa. Keihäässä pisteet tasattiin.
Terävimmän kärjen tylsyydestä tai kapeudesta kielii se, että MM-kisoissa Daegussa esiintyi ennätyksellisesti vain kaksi naista: Korpela ja Sandra Eriksson. Naisyleisurheilumme keulakuva Minna Nikkanen toki valittiin MM-kisoihin, mutta hän jäi niistä pois loukkaantumisen vuoksi.
Keihäässä, (entisessä) kruununjalokivilajissamme, Suomi ei saanut naisedustajaa arvokisataistoihin ensimmäisen kerran sitten vuoden 1978 Prahan EM-kisojen.
"Ne korutont' on kertomaa", kuten Johan Ludvig Runeberg runoili 1800-luvulla Vänrikki Stoolin tarinoissa urhoollisten suomalaisten sisukkaasta kamppailusta tappiollisessa puolustussodassa erästä toista naapurimaatamme vastaan toisenlaisilla tantereilla.
Suomen Urheiluliiton huippu-urheilujohtaja Jarmo Mäkelä myönsi maaottelun alla MTV3:lle, että naisissa harrastajavolyymit ovat vähäisiä ja että ne ovat vain pudonneet vuosien mittaan. Mitä tälle asialle pitäisi tehdä, sitä liitossa varmaan huolellisesti mietitään - tai pitäisi miettiä.
Eräs lähestymistapa olisi päivittäisessä perustyössä painottaa ja vahvistaa entistä enemmän yhteisöllisyyden ja yhdessäolon ulottuvuutta. Ruotsi-ottelun yhteydessähän saadaan tästä aivan erinomaista mallia Seuracupin kunniakierros -tapahtumalla.
Sellaista yhteispyrähdyksen joukkuehenkeä tarvitaan myös kansalaisjoukkojen puolustaessa isänmaataan kunnian ja maineen taistelukentillä.