Radikaalin vasemmiston päämäärättömät öykkärit muuttivat Hampurin sotatantereeksi. Poliittisen kentän molemilla laidoilla rikollisten ääriainesten tuomitseminen on hämmästyttävän vaikeaa, MTV Uutisten Saksan-kirjeenvaihtaja Tapio Nurminen kirjoittaa.
Aidon demokratian selkäydinnestettä on oikeus vastustaa vallanpitäjiä ja heidän politiikkaansa. Vastustaminen saa olla äänekästä ja vastustajat saavat – laillisin keinoin – pyrkiä saaman omat miehensä ja naisensa vallan kahvaan.
Näin myös silloin, kun tarjottu poliittinen vaihtoehto on enemmän tai vähemmän päätön. Kansa lopulta päättää myös päättömyyksistä eivätkä seuraukset aina ole parhaita mahdollisia. Tästä(kin) riittää esimerkkejä.
Hampurin G20-kokouksessa Hampurin kaupunki ja koko Saksa halusi lähes hampaat irvessä, mutta silti ilmeisen vilpittömästi, tarjota kaikille mahdollisille tahoille ja kaikkea mahdollista vastustaville mahdollisuuden osoittaa mieltään.
Ja vielä Hampurissa, missä tunnetusti on Saksan ja ehkä koko Euroopan suurin ja myös vaarallisin radikaalien vasemmistoaktivistien keskittymä. Se majailee kivenheiton päässä messukeskuksesta, missä G20-johtajat pitivät kokoustaan.
Vilpitön yritys viedä läpi 20 maan huippukokous ja sarja huippukokousta vastustavia massamielenosoituksia keskellä radikaaleista aineksista tunnettua miljoonakaupunkia epäonnistui. Pahemmin kuin kukaan osasi ennustaa.
Ensisijainen syy epäonnistumisesta on sälytettävä yksiselitteisesti öykkäreille, joiden ainoa tavoite on tuhota ja tuottaa kaaosta. Poliisi, poliitikot ja kokouksen järjestäjät kantavat tietysti osansa vastuusta, mutta kaaoksesta pitää syyttää niitä, jotka haluavat kaaosta ja aiheuttavat sen.