Kultaranta-keskusteluiden jännitteisin keskustelu oli varmasti se, jossa pääministeri Antti Rinne ja perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho kohtasivat. Koko keskusteluun muotoutui nopeasti asetelma, jossa käytännössä kaikki panelistit ja useat yleisössä istuvat asiantuntijavieraat haastoivat Halla-ahoa.
Haluttiin tai ei, se johti siihen, että Halla-aho dominoi koko keskustelua.
Suomessa on pitkään näkynyt selvä kahtiajako perussuomalaisten ja muiden politiikan tekijöiden välillä. Järkevimmillään se tarkoittaa perussuomalaisten arvojen perusteltua ja kriittistä arviointia ja kyseenalaistamista.
Typerimmillään se on tarkoittanut koko puolueen täydellistä aliarviointia. Ei ole haluttu tunnustaa, että perussuomalaiset ei ole enää pitkään aikaan ollut mikään politiikan kummallinen lieveilmiö, vaan iso puolue, joka nykyään käyttää valtaa merkittävissä valiokunnissa ja EU-parlamentissa, niin oppositiopuolue kuin onkin.
Lue myös: Halla-ahon mukaan kansallismielisten puolueiden nousu on pysyvä ilmiö – kommentoi asiaa Kultarannassa: "Tässä ei käydä mitään hyvän ja pimeyden voimien välistä kamppailua"
Halla-aho käyttäytyi pitkään uhmakkaasti
Halla-aho itse sanoi varsin osuvasti, että kilpailevien poliittisten voimien nousua pidetään jonkinlaisena poikkeamana normaalista ja toivotaan että ne vain jotenkin ”menisivät pois”.
Tämä muutos tuntui tosin pitkään jääneen Halla-aholta itseltäänkin pimentoon. Halla-aho on pitkään käyttäytynyt kulmikkaasti ja uhmakkaasti, kuin hän olisi pelkkä satunnainen blogisti ja yksityishenkilö, joka sivusta huutelee kärkeviä mielipiteitään oikeille poliitikoille.
Sitähän Halla-aho ei enää ole ollut vuosikausiin, vaan merkittävä vallankäyttäjä, täysin oppinut poliitikko. Sellaisena häneen pitäisi suhtautuakin.
Silti tässäkin Kultaranta-keskustelussa välittyi vahva sävy, jossa käytännössä kaikki muut keskustelijat asemoivat itsensä perussuomalaisia vastaan ja samalla ruokkivat outoa kuvaa Halla-ahosta politiikan erikoistapauksena.
Muut tekevät pesäeroa
Lähes kaikki keskustelun yleisökysymykset kohdistuivat suoraan tai mutkan kautta Halla-Ahoon. Muun muassa Ulkopoliittisen instituutin Teija Tiilikainen ja kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah haastoivat suorasukaisesti Halla-ahon kansallismielisiä linjauksia.
Ex-ulkoministeri Erkki Tuomioja vieläpä kysyi kaikilta muilta panelisteilta mikseivät he haasta Halla-ahoa vielä enemmän.
Perussuomalaiset on toki ollut hallituksessa – mutta se ei ollut Halla-ahon perussuomalaiset. Halla-aho on paljon suoraviivaisemmin maahanmuuttovastainen kuin Timo Soini valtakaudellaan, ja se säteilee koko puolueeseen. Nyt kaikki muut puolueet kiirehtivät tekemään pesäeroa.
Jos tällainen kehitys jatkuu, Suomella voi joku kaunis päivä olla edessään samanlainen pattitilanne kuin Ruotsissa, jossa hallitusneuvotteluja käytiin kuukausikaupalla.
Taustallahan oli se, että yksikään muu valtapuolue ei halua ruotsidemokraatteja hallitusvastuuseen. Se taas johtaa siihen, että iso ja ärhäkkä puolue saa rauhassa kasvattaa kannatustaan oppositiossa ilman hallitusvastuun tuomia murheita.