Kommentti: Juice Leskisen kuolema ei tuntunut miltään – mutta yksi laulu muutti kaiken

Kun Juice Leskinen kuoli tasan kymmenen vuotta sitten, en muista sen tuntuneen juuri miltään. Kouluaikoina, 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla, opin vihaamaan niin Syksyn säveltä kuin Viidettätoista yötäkin.

Ne olivat kappaleita, joita soitettiin ja laulettiin musiikintunneilla lähes kokonaisvaltaiseen puutumiseen asti.

Pyhä toimitus
(Säv./san. Juice Leskinen)

Maailman kyliin mä väsyin, ota syliin
Sun kätes otsaani viilentää
Sano jotain näin katveessa sotain
Niin pääsen lähemmäksi elämää

Naura vähän ja painaudu tähän
Kun ihollamme on hämärää
Oot niin avoin sä miljoonin tavoin
Mua kiskot lähemmäksi elämää

Ota viini ja juo se on elämä mun
Anna ruumiisi tuo niin mä rauhoitun

Luodut emme me olleet toisillemme
Me kaiken loimme, loimme elämää

Ota viini ja juo se on elämä mun
Anna ruumiisi tuo niin mä rauhoitun

Pääsen sisään näin voimaani lisään
Näin liikun lähemmäksi elämää
Kyynel valuu ja taas alkaa paluu
On tämä kaikki hyvin tärkeää

Vaivun uneen, mun näät rauhoittuneen
Näin ollen lähempänä elämää

Juice Leskinen oli minulle hahmo noiden loppuunkuluneiden kappaleiden takana, mies, joka ei sylkenyt lasiin, soitti hölmöltä näyttäneellä Suomi-neidon mallisella kitaralla hikinauha päässään ja poltti tupakkaa kuin korsteeni.

Siinä missä Juicea seitsemän vuotta nuoremman Gösta Sundqvistin (1957–2003) ja yhdeksän vuotta nuoremman Martti Syrjän kirjoittamat sanoitukset kiehtoivat Leevi And The Leavingsin ja Eppu Normaalin musiikissa monitasoisuudellaan sekä terävillä ja kiehtovilla riimeillään, Juicen tekstit eivät vakuuttaneet samalla tavalla.

Muun muassa Marilyn, Eesti, Musta aurinko nousee ja jo mainitut Viidestoista yö ja Syksyn sävel ovat kappaleita, jotka kyllästyttivät. Osa Leskisen lauluista tuntui lähinnä rasittavalta hassuttelulta.

Vasta miehen kuoleman jälkeen, kun hänen musiikkiinsa tutustui oikein kunnolla, Leskinen nousi lähes samalle viivalle Sundqvistin ja Syrjän kanssa. Yksi laulu nimittäin muutti asetelman täysin ja sai tutustumaan Juicen tuotantoon paremmin.

Tuo kappale on vuonna 1985 julkaistulta Pyromaani palaa rikospaikalle -albumilta löytyvä Pyhä toimitus. Laulu, jonka teksti on valtavan hieno.

Tekstissä Juice rinnastaa pyhän ja seksuaalisen, voimakkaan ja heikon, suoraviivaisesti ja kauniisti.

Tuon kappaleen kautta löysin oman Juiceni. Syksyn sävelen hienous avautui musiikkituntien aiheuttaman kyllästymisen jälkeen. Monet muutkin Juicen laulut avautuivat uudella tavalla.

Kansantaiteilija-sanalle löytyi Pyhän toimituksen kautta vankka peruste.

Vaikka Juicen kappaleista osa tuntuu vieläkin kuluneilta, hänen tekstinsä nostavat hänet myös runoilijana lähelle Martti Syrjää ja Gösta Sundqvistia.

Nuo kolme nimeä ovat varmasti vaikuttavimpien suomalaisten sanoittajien joukussa. Mikko Alatalokin kuvaili ystäväänsä mukaillen olevansa leskisläinen. Itse olen enemmän syrjäläinen ja sundqvistlainen, mutta näiden herrojen lisäksi kovin monen sanoittajan ei voida sanoa päässeen asemaan, jossa heistä puhutaan omaa adjektiivia käyttäen.

Ja lyriikat, ne ovat juuri se syy, joka tuo laulajan lähemmäksi elämää. Vaikka Juice Leskinen on kuollut, hänen taiteensa elää.

---

Katso alla Juice Leskinen -aiheisia videoklippejä.