Kommentti: Hattu päästä! Tappara teki järisyttävän kovan tempun

Tapparaa voi nimittää Euroopan kiekkoruhtinaaksi. Helmikuun lopulla titteli voi vielä hyvällä syyllä vaihtua toiseksi.

Kuningas, hallitsija, valtias, ylhäisyys. Miksi nyt sitten haluaakaan nimittää.

Pieni aikajanakertaus. Tappara eteni viime kaudella CHL:n finaaliin, minkä se hävisi tiukan taistelun jälkeen Röglelle.

Keväällä tuli Suomen mestaruus, sangen ylivertaisen näytöksen myötä.

Vuosi eteenpäin CHL:n edellisestä finaalista ja mikään ei ole muuttunut. Ei, vaikka Tapparan ympärillä ja seuran sisällä moni asia meni uuteen uskoon.

Viitekehys: Tappara on voittanut tämän talven pudotuspeleissä sveitsiläisen suurseuran HC Davosin, CHL:n hallitsevan mestarin Röglen ja Sveitsin kahden edelliskevään mestarin EV Zugin.

Eli kolme äärettömän kovaa joukkuetta.

Koko Tapparan pudotuspelitaival kertoo paljon niin kilpailun tasosta kuin itse seurasta.

Huomioitava asia tämän kauden CHL:ssä on se, että nyt jalkeilla olevat joukkueet ovat merkittävästi parempia kuin mitä ne olivat esimerkiksi viime vuonna tähän samaan aikaan.

Syy on selvä: Venäjän raukkamainen ja terroristinen hyökkäyssota Ukrainassa. Sen alettua valtava määrä eurooppalaisia huippupelaajia siirtyi Sveitsiin, Ruotsiin, Suomeen, Saksaan ja Tshekkiin. Esimerkiksi Tapparan CHL-vastustajien riveissä on ollut monia KHL:n huipputason pelaajia. Brian O’Neill, Dennis Rasmussen ja Jan Kovar ovat muutamia esimerkkejä niistä pelaajista, jotka on nähty itäisen liigan isoissa parrasvaloissa.

Puhumattakaan pelaajabudjeteista. Vaikka Tappara on uuden Nokia Arenan myötä jättiläinen, ei sen palkkabudjetti ole lähelläkään sitä samaa, mitä se on Sveitsin tai Ruotsin huipuilla.

Tapparan kohdalla kyse on osaamisesta ja pohjista. Ei sen CHL-menestys mitään sattumaa ole. Se on jatkumon tulos.

Kommentti jatkuu kuvan alla.

Vaikka Tapparan viime kevään mestaruusjoukkueen runko meni monilta osin uusiksi, on nykyisessä joukkueessa yhä monia niin sanottuja koneiston jäseniä. Veli-Matti Savinainen, Kristian Kuusela, Kristian Tanus, Patrik Virta, Mikael Seppälä, Veli-Matti Vittasmäki, Christian Heljanko, Petteri Puhakka ja kumppanit edustavat sitä pohjaa, mistä kaikki kumpuaa.

He ovat voittajia. Ja he näyttivät voittajien elkeitä tiistaina Zugissa.

Tappara oli alakynnessä hurmioituneen kotiyleisön edessä pelannutta Zugia vastaan. Mutta se selvisi. Sitkeydellä, joukkuepuolustamisella ja uhrautumisella. Kaiken kruunasi Christian Heljangon huikea maalivahtipelaaminen.

Eikä kärki vuotanut. Veli-Matti Savinainen purki pahimpina hetkinä käytännössä yksin Zugin paineen ja antoi omilleen happea. Tähtihyökkääjä Niko Ojamäki alusti näyttävästi Patrik Virran elintärkeän maalin. Puhumattakaan Mikael Seppälän, Valtteri Kemiläisen tai Veli-Matti Vittasmäen operoinnista omalla alueella.

Tappara oli tiukassa paikassa kuin tillilihaa. Se ansaitsi finaalipaikkansa.

Vakuuttava näytös ensimmäisessä välieräottelussa kantoi pitkälle. Se takasi mainiot asetelmat äärettömän kovaan haasteeseen, Sveitsin reissulle.

Tappara oli pitkässä juoksussa juuri tarvittavan verran parempi. Eli. Puhutaan hyvin normaalista, mestarimaisesta juoksusta.

Jo yksittäinen finaalipaikka olisi kova saavutus, varsinkin tämän vuoden CHL:ssä. Mutta että toinen putkeen.

Se kertoo kaiken siitä, miten kova kiekkojoukkue Tappara on. Osaamisessa Euroopan kärkeä.

Ei voi kuin hattua nostaa.