Kommentti: EU-parlamentin oikeistopopulistiryhmää ei riidoista huolimatta kannata aliarvioida, ei varsinkaan, jos Unkarin Orban hyppää mukaan

Italian sisäministeri ja Lega-johtaja Matteo Salvini haluaa, että Saksa ja Pohjoismaat takaavat italialaisten velat. Saksan AfD:n puheenjohtaja Jörg Meuthen taas heittäisi Italian mieluummin kokonaan euroalueen ulkopuolelle – suomalaisten ja hollantilaisten oikeistopopulistien tuella.

Salvinin mielestä kaikkien EU-maiden pitäisi ottaa vastaan Italiaan rantautuvia turvapaikanhakijoita. Itä-Euroopan oikeistopopulistit eivät tähän suostu. Eivät mistään hinnasta.

Ja niin edespäin.

EU-parlamentissa todennäköisen vaalivoiton turvin jatkossa häärivä kansallismielinen, oikeistolainen ja EU-vastainen rintama on helppo kuitata kuplaksi, jonka omat sisäiset mutapainit ennen pitkää puhkaisevat.

Toki näinkin voi käydä. Tähän asti on aina käynyt.

Pelon ja keskipakovoiman hyödyntäjät

Todennäköisempää kuitenkin on, että oikeistopopulistit ymmärtävät ja osaavat tällä kertaa hyödyntää eurooppalaisia jäytävän pelon ja maanosaa eri suuntiin repivän keskipakovoiman kaikkein parhaiten.

Keskeiset pelot ja epävarmuudet liittyvät muiden muassa ilmastonmuutokseen ja tietysti maahanmuuttoon.

Ratkaisevaa oikeistopopulistien vyörytyksessä ei esimerkiksi ole se, että näkemykset vuoden 2015 kriisin seurauksena tulleen maahanmuuttovirran jälkiseurauksista menevät maahanmuuttovastaisessa ryhmässä pahasti ristiin.

Paljon oleellisempaa on, että poppoo vannoo tekevänsä kaiken mahdollisen ja mahdottoman pysäyttääkseen Eurooppaan pyrkivät pakolaiset paljon ennen Schengen-aluetta. Ennen piikkilankoja ja hampaisiin aseistettuja rajapoliiseja, joita oikeistopopulistit vaativat sulassa sovussa ja kovaäänisemmin kuin mikään muu EU-parlamentin ryhmä.

– Jos vasemmisto voittaa, Euroopasta tulee islamilainen kalifaatti, sanoo Rooman populistihallituksen sisäministeri Salvini. Siinä on kaikki se oleellinen, mikä hitsaa oikeistopopulisteja sellaiseksi rintamaksi, jonka takana äänestäjä luulee olevansa turvassa.

Yhteinen vihollinen luo ystävyyttä

Italian Salvinia, Saksan Meuthenia, Ranskan Marine Le Peniä, Itävallan Heinz-Christian Strachea ja Suomen Jussi Halla-ahoa yhdistää näkemys, jonka mukaan EU ei saa liikaa saattaa yhteen jotain sellaista, joka ei yhteen kuulu.

EU-skeptisillä johtajilla on kaikilla oma kansallisista erityispiirteistä kumpuava mallinsa siitä, miten skeptisyys jalkautetaan. Mikä on ensijaista ja mikä ei.

Keskenään riitelevien mallien ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa, että niiden räätälöijät riitelevät keskenään. Yhteinen vihollinen voi tehdä eri tahtiin askeltavista ystäviä.

Tällainen vaikutelma syntyy vääjäämättä, kun kuuntelee EU-vaaleissa kärkiehdokkaana olevaa AfD-johtajaa, talousprofessori Jörg Meuthenia.

EU-parlamentin oikeistopopulistiryhmässä suuri päämäärä kuulemma ratkaisee, eivät yksityiskohdat, painotukset eivätkä keinot.

Unelma 1: kaikki samaan rintamaan

EU-vaaleissa ryhmä korjaa vähintäänkin rapsakan voiton. Se näyttää selvältä, vaikka pettymyksiäkin on luvassa. Esimerkiksi Saksassa.

Jännittävintä on se, mitä parlamentissa tapahtuu vaalien jälkeen. Voimasuhteet muuttuvat. Siitä ei ole epäilystä. Mutta millaisia liittoutumia syntyy ja millaista voimaa ne pystyvät käyttämään?

Oikeistopopulistien ensimmäinen unelmien täyttymys olisi se, että brittikonservatiivien ja Puolan hallituspuolueen PiS:n muodostama ECR tulisi mukaan Meuthenin ja Italian Salvinin johtamaan uuteen ”kansojen ja kansakuntien allianssiin” ja vetäisi perässään myös pienempiä oikean laidan joukkueita.

Silloin EU- ja ulkomaalaisvastainen rintama voisi singahtaa kerralla EU-parlamentin toiseksi suurimmaksi. Ja mikä parasta: mukaan tulisi johtava hallituspuolue.

Tämä unelma tuskin kuitenkaan täyttyy. Nimenomaan Puolan PiS on vastahakoinen.

Unelma 2: EPP lähtee rapautumaan

Toisen unelman nimi on Viktor Orban.

Unkarin pääministeri ja kansallismielisen Fidesz-puolueen johtaja on viime viikkoina tehnyt kaikkensa polttaakseen siltoja EU-parlamentin keskustaoikeistoryhmään (EPP), johon Fidesz vielä kuluu, vaikka suhteet on ”jäädytetty”.

Orban on muiden muassa toistellut provokatiivisesti, miten paljon hän arvostaa uuden oikeistoallianssin ylintä puuhamiestä Matteo Salvinia ja piiskannut EPP:tä tekemään yhteistyötä karismaattisen italialaisen kanssa.

Saksan kristillisdemokraattien (CDU) mitta on joka tapauksessa täynnä. Puolueen puheenjohtaja Annegret Kramp-Karrenbauer (AKK) pitää selvänä, että Orban siirtyy Salvinin leiriin.

Unkarilaiset toisivat oikeistopopulisteille 12 paikkaa EU-parlamentissa. Tärkeämpää ryhmälle on kuitenkin saada Orban keulakuvaksi Salvinin rinnalle. Ja hajottaa EPP:n rivejä.

Unkarin pääministeri on juuri sellainen valtaa pitävän EU-eliitin rattaita jarruttava kansallismielinen johtaja, joka vetoaa nykyisenkaltaista unionia vieroksuviin äänestäjiin.

Pelkkä häiriköinti ei enää riitä

Jos käy niin, että Puolan PiS ja Orban todella loikkaavat Salvinin kiesiin, oikeistopopulisteista tulee merkittävä uhka EU:n status quolle.

Jos tämän päälle vielä allianssin hallituspuolueet pystyvät yhdistämään voimansa jäsenmaiden johtajien Eurooppa-neuvostossa ja ministerikokouksissa eli EU:n neuvostossa, kyydistä voi tulla kylmää.

Tähän asti se ei ole onnistunut. Juuri siksi nykyisillä valtapuolueilla on varaa vähätellä oikeistopopulistien yrityksiä tiivistää rivejään.

Tuoreen mittauksen mukaan 50 vaikutusvaltaisimman EU-parlamentaarikon joukossa oli viime vaalikaudella vain yksi oikeistopopulisti. Se jo pelkästään kertoo, että paljon pitää tapahtua, jos Salvinin allianssi aikoo saada aikaan jotain konkreettista

Häriköinnissä ja öykkäröinnissä oikeistopopulistit ovat kunnostautuneet tähänkin asti. Jatkossa se ei kuitenkaan riitä, jos rintama haluaa vakavasti horjuttaa nykymuotoista unionia ja jarruttaa sen yhdentymiskehitystä.