Kommentti: Erittäin salaisten papereiden vuodosta merkittävä ennakkotapaus – tästä syystä presidentti pillastui

Helsingin Sanomat julkaisi viime lauantaina osia sille vuodetuista asiakirjoista. Joukossa oli myös kaikkein korkeimman suojaustaso 1:n erittäin salaisia tietoja. Kaikilla punaisilla leimoilla on merkitystä, mutta erittäin salainen on niistä harvinaisin. Ennen puhuttiin valtiosalaisuuksista.

Harvat ja valitut

Erittäin salaisiksi leimattuja sotilasasiakirjoja ei Suomessa moni näe. Vain harvoilla sotilailla, virkamiehillä ja päättäjillä on oikeus lukea niitä. Asiakirjojen käsittelystä, kopioinnista ja hävittämisestä on tarkat määräykset. Asiakirjat ovat salaisia vähintään 25 vuotta, jotkut paljon pitempään.

Presidentti ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan jäsenet ovat niitä harvoja, jotka voivat niitä lukea. Kaikilla ministereillä oikeutta ei ole. Eduskunnassa ykkösluokan asiakirjoja ei näy.

Asiakirjat eivät liiku edes suljetuissa verkoissa, vaan niitä käsitellään erilliskoneilla erikoistiloissa. Presidentillekin huippusalaisia tietoja esitellään yleensä muualla kuin oman työpöydän ääressä. Poikkeustapauksissa ykkösluokan asiakirja voidaan paperiversiona kuljettaa mustassa kuoressa toiseen asianmukaiseen tilaan luettavaksi. Papereita ei kuitenkaan luovuteta kenellekään, vaan ne palautetaan saman tien monien lukkojen ja turvatoimien taakse. Seuranta ja salassapito on tarkkaa.

Siksi presidentti Sauli Niinistö ja puolustusministeriö reagoivat vuotoon voimakkaasti. Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun kaikkein salaisimpiakin papereita on vuodettu medialle ja osia niistä julkaistu.

Ankara laki

Sekä asiakirjan vuotamisesta että niiden osien julkaisemisesta on tehty rikosilmoitus. Rikosnimikkeet ovat turvallisuussalaisuuden paljastaminen ja virkasalaisuuden rikkominen.

Turvallisuussalaisuuden paljastamisesta minimirangaistus on 4 kuukautta vankeutta ja maksimi 4 vuotta vankeutta. Yrityskin on rangaistava. Rikosnimike täyttyy, jos oikeudettomasti julkaisee salaisen asiakirjan. Asiakirja on salainen, kun se on salaiseksi leimattu.

Lakiteksti kaikessa ankaruudessaan on seuraava:

"Joka oikeudettomasti julkistaa tai toiselle välittää, luovuttaa tai ilmaisee taikka tällaista tarkoitusta varten oikeudettomasti hankkii tiedon seikasta, joka Suomen ulkoisen turvallisuuden vuoksi on säädetty tai määrätty salassa pidettäväksi tai joka tekijän tieten on sen laatuinen, että sen paljastuminen on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle, on tuomittava turvallisuussalaisuuden paljastamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Yritys on rangaistava."

Tuottamuksellisesta turvallisuussalaisuuden paljastamisesta voisi selvitä sakoillakin, mutta silloin julkaisijan olisi pitänyt olla tietämätön tiedon salaisuudesta.

Helsingin Sanomat on kuitenkin korostanut julkaistujen tietojen olevan salaisia ja julkaisemisen perustuneen huolelliseen harkintaan.

Sananvapauden kilpi

Sananvapaus on läntisen demokratian kantavia voimia ja sitä pitää kaikissa oloissa puolustaa. Helsingin Sanomat vetoaa juuri sananvapauteen, kun se puolustaa salaisten asiakirjojen julkaisemista.

Vastassa on valtiolle erittäin tärkeä intressi: kansalliseen turvallisuuteen liittyvien salaisuuksien pitäminen salaisina. Siksi asiaa koskevat lait on tehty. Niiden pitävyyttä testataan nyt.

Vuotosyytteiden käsittelystä onkin tulossa merkittävä ennakkotapaus, jossa mitataan huippusalaisen tiedon turvaamisen ja sananvapauden rajoja.

Helsingin Sanomien asemaa heikentää se, että lehti on itse todennut, ettei salaisista asiakirjoista käy ilmi mitään väärinkäytöksiä tai laittomuuksia. Sellaisten paljastaminen lisäisi julkaisupäätöksen journalistista perusteltavuutta. Painava yhteiskunnallinen intressi, kuten esimerkiksi viranomaisen laittoman toiminnan paljastaminen, on yleensä tulkittu perustelluksi syyksi käyttää poikkeuksellisiakin journalistisia menetelmiä.

Toisaalta lehti ei ilmeisesti julkaissut kaikkein kuumimpia kohtia asiakirjoista. Laki ei kuitenkaan erottele salattua tietoa yksittäisten sisältökohtien mukaan, vaan koko asiakirja on salainen. Olisi salassapidon kannalta pulmallista, jos joku ulkopuolinen voisi jälkikäteen määritellä, mitkä kohdat laillisesti salaisesta materiaalista eivät olekaan salaisia. Meneekö sananvapauslaki ja lukijoiden "oikeus tietää" ohi ja yli salassapitolakien?

Asetelma jakaa mielipiteitä ja herättää tunteita. Ratkaisun tekevät kuitenkin lopulta oikeusviranomaiset.

Näyttää harmittavasti siltä, että tällä kertaa laatulehti ja sen huippuammattilaisjournalistit eivät osanneet arvata paljastustensa seurauksia. Ainutlaatuinen materiaali saattoi aiheuttaa kokeneille tekijöille jonkinlaisen vauhtisokeuden. Jutun aiheuttama syyte ja kielteinen yleisöpalaute näyttivät tulleen lehdelle yllätyksenä.

Nyt poliisi tutkii asiaa ja oikeus mahdollisesti aikanaan punnitsee seuraukset. Vastakkain ovat silloin isot asiat. Ratkaisua voidaan joutua odottamaan pitkään, jos prosessi etenee kaikkiin oikeusasteisiin.

Jupakan hyvä puoli on se, että yleinen tietoisuus niin tiedustelusta, salaisista asiakirjoista kuin sananvapaudestakin saattaa kasvaa. Myös puolustusvoimat joutuu selvittämään, onko salaisten asiakirjojen käsittelyssä parannettavaa.

​​​​​​​Korjaus: Ehdoton vankeus muutettu vankeudeksi.