Helsingin Sanomat on kovan paikan edessä, kun salaisten sotilasasiakirjojen vuotojuttua tutkitaan. Lehti vetoaa sananvapauteen, mutta vastassa on rikoslain ankara pykälä turvallisuussalaisuuden paljastamisesta. Vuototapauksen käsittelystä on tulossa merkittävä ennakkotapaus, kirjoittaa kommentissaa MTV Uutisten politiikan toimittaja Vesa Kallionpää.
Helsingin Sanomat julkaisi viime lauantaina osia sille vuodetuista asiakirjoista. Joukossa oli myös kaikkein korkeimman suojaustaso 1:n erittäin salaisia tietoja. Kaikilla punaisilla leimoilla on merkitystä, mutta erittäin salainen on niistä harvinaisin. Ennen puhuttiin valtiosalaisuuksista.
Harvat ja valitut
Erittäin salaisiksi leimattuja sotilasasiakirjoja ei Suomessa moni näe. Vain harvoilla sotilailla, virkamiehillä ja päättäjillä on oikeus lukea niitä. Asiakirjojen käsittelystä, kopioinnista ja hävittämisestä on tarkat määräykset. Asiakirjat ovat salaisia vähintään 25 vuotta, jotkut paljon pitempään.
Presidentti ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan jäsenet ovat niitä harvoja, jotka voivat niitä lukea. Kaikilla ministereillä oikeutta ei ole. Eduskunnassa ykkösluokan asiakirjoja ei näy.
Asiakirjat eivät liiku edes suljetuissa verkoissa, vaan niitä käsitellään erilliskoneilla erikoistiloissa. Presidentillekin huippusalaisia tietoja esitellään yleensä muualla kuin oman työpöydän ääressä. Poikkeustapauksissa ykkösluokan asiakirja voidaan paperiversiona kuljettaa mustassa kuoressa toiseen asianmukaiseen tilaan luettavaksi. Papereita ei kuitenkaan luovuteta kenellekään, vaan ne palautetaan saman tien monien lukkojen ja turvatoimien taakse. Seuranta ja salassapito on tarkkaa.
