Helsingin Sanomien tiedustelu-uutisoinnista kehkeytyi viikonloppuna poikkeuksellinen tapahtumakulku, joka huipentui toimittajan kotiin tehtyyn kotietsintään. Tiedustelukohussa on monta tuntematonta vastakkain, ja kova rikospykälä on monelle vieras. Mistä kaikesta on kyse?
1. Miksi HS:n uutinen herätti niin voimakkaita tunteita puolin ja toisin?
Rikoslain pykälä turvallisuussalaisuuden paljastamisesta on sananvapauden rajoituksena poikkeuksellisen jyrkkä. Moni sotilas tai muuten salassa pidettävien asioiden parissa työskentelevä pitää ammattietiikkansa kannalta käsittämättömänä, että salaisiksi tai jopa erittäin salaisiksi leimattuja tietoja voidaan mitenkään julkaista, etenkään jos uutisessa ei paljasteta väärinkäytöksiä.
Sen sijaan puolustushallinnon ulkopuolella pykälä on tunnettu huonosti. Eikä ihme, sillä sitä ei ole nykymuodossaan eli 22 vuoden aikana jouduttu kertaakaan soveltamaan mediaan. Monelle toimittajalle ja jopa lainoppineelle tuli yllätyksenä, miten ehdottomasti Suomen ulkoisen turvallisuuden takia salaiseksi leimattujen tietojen julkaiseminen on kielletty ja miten nopeasti rikostutkinta alkoi.
Erityisen paljon tunteita herättää toimittajan kotiin tehty kotietsintä. Journalisteille oikeus kertoa merkittävää tietoa ja salata siinä käyttämänsä lähteet ovat ammattieettisesti aivan yhtä kallisarvoisia kuin turvallisuuskysymysten salassapito sotilaille. Lain mukaan poliisilla oli kotietsintään oikeus, mutta oliko se silti varmasti tarpeen?
2. Miten turvallisuussalaisuus poikkeaa muista salaisuuksista?
Pykälä turvallisuussalaisuuksien rikkomisesta on siitä poikkeuksellinen, että pelkkä turvallisuusperusteella lyöty leima asiakirjassa riittää kieltämään tietojen julkaisemisen myös mediassa.