Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja Hans Backe teki vihdoinkin oikean ratkaisun luopuessaan kolmen topparin systeemistään.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ukrainaa vastaan tauolla tapahtui vihdoin kauan odottamani muutos. Muutos, mitä olen odottanut koko MM-karsintojen ajan.
Backe hylkäsi jääräpäisesti istuttamansa 5-3-2-ryhmityksen, minkä ansiosta pelaajien roolit selkiytyivät kertaheitolla.
4-4-2-ryhmityksessä riittää toki myös, etenkin Huuhkajien hyökkäyspelin kannalta, suuria haasteita (esimerkiksi laiturityypit puuttuvat!), mutta etenkin puolustustyöskentelyn selkeyteen muutos vaikutti heti positiivisella tavalla.
Pelaajat tiesivät alueensa paremmin puolustettaessa ja pakka oli siten tiiviimpi molempiin suuntiin.
Backen suojatit kykenivät toisella jaksolla ajoittain jopa suhteellisen pitkiin pallonhallintajaksoihin. Totta kai tehtävää helpotti osaltaan myös kotijoukkueen passiivisuus johtoasemassa. Ukraina otti lopulta kyynisesti 1-0-rutiinivoiton, vaikka ei edes esittänyt kannattajilleen ihmeitä.
Huuhkajat pelasivat jälkimmäisellä jaksolla kohtalaisesti - varsinkin kun ottaa huomioon sen, että sairastuvalla oli useita joukkueen runkopelaajia.
Kokonaisuutena karsinnat ovat sujuneet silti Suomen osalta äärimmäisen mollivoittoisesti. Heikkoa Kosovoa vastaan tasapeli kotikentällä. Tappiot Islannille, Kroatialle ja nyt Ukrainalle. Backe saanee surkeista tuloksista huolimatta jatkaa tehtävässään ensi vuonnakin. Palloliitto tuskin on valmis isoihin ja radikaaleihin muutoksiin. Osin järjestön heikentynyt taloudellinen tilannekin sanelee asiaa. Mielenkiintoisin seurattava asia Huuhkajien suhteen ensi vuonna on siinä, saako Backe viimein voittotilinsä auki. Surullista, mutta tähän on tultu.