Ronskeissa jutuissa anoppia verrataan olueen: parhaimmillaan pöydällä, kylmänä ja avattuna. Tosielämässä kuitenkin harva on näin kireissä väleissä kumppaninsa äidin kanssa.
Monelle perheelle anoppi on korvaamaton apu ja tuki, miehen äiti joskus vaimolle jopa uusi sydänystävä. Syystä tai toisesta miehen suhde anoppiin jää usein etäisemmäksi kuin vaimon suhde omaansa – puolitosissaan miehet sanovatkin usein perustan hyvälle anoppisuhteelle olevan etäisyys.
Ovatko anopit hankalia?
Anoppistereotypiat elävät vahvoina. Määräilyä, arkiasioihin puuttumista, ripustautumista, liiallista seurallisuutta… kuinka moni tunnistaa itsensä?
– Olen todella iloinen, että minulla on anoppi, joka ei ole koskaan pyrkinyt puuttumaan minun ja vaimoni asioihin. Apua olemme aina saaneet jos sitä olemme tarvinneet, mutta ilman tunnetta riippuvaisuudesta. Arvostan anoppiani juuri siksi. Tällainen suhde toimii molempiin suuntiin, autan häntä ilman muuta aina jos vain jollain tavalla voin, mutta en ole tilivelvollinen mistään. (Mika, 32)
– Onneksi anopillani ei ole avainta kotiini. Kaikki muu menettelee, mutta jos hänellä olisi avain, emme voisi itse säädellä vierailujen määrää. Nyt hän joutuu sentään soittamaan ja tarkistamaan, olemmeko kotona. (Saku, 28)




