Palestiinan valtion tunnustamiseen vaikuttaa muun muassa maiden oma historia, arvioi Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola. Suomen kantaa selittää Juusolan mukaan varovaisuuden perinne.
Irlannin, Norjan ja Espanjan tänään tiistaina voimaan tuleva Palestiinan tunnustaminen valtiona lisää joissain maissa painetta toimia, mutta Euroopan jakautuneisuus asiassa ei lähiaikoina katoa. Näin arvioi STT:lle Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola Helsingin yliopistosta.
Yli 140 YK:n jäsenmaata tunnustaa Palestiinan vuoden 1967 sotaa edeltävien rajojen mukaan. Niissä Palestiinaan kuuluisivat Länsiranta, Gaza ja Itä-Jerusalem.
1:46
Tunnustettava alue ei tällä hetkellä tosiasiassa ole palestiinalaisten vaan Israelin eri tavoin hallinnoimaa. Palestiinan tunnustamisella onkin Juusolan mukaan tällä hetkellä ennen kaikkea symbolinen merkitys.
– Tämä on symbolinen teko, jonka tarkoitus on painostaa osapuolia diplomaattisen prosessin aikaansaamiseen. Siinä ollaan tietysti hyvin tietoisia siitä, että valtio ei synny tällä tavalla ja että sen hyväksyminen edellyttää YK:n turvallisuusneuvoston päätöstä, Juusola sanoo.
Juusola uskoo, että uusimmat tunnustamiset ainakin lisäävät keskustelua aiheesta Euroopan sisällä ja osassa maista myös lisäävät painetta toimia.
– Se varmaan riippuu maasta, minkälainen sisäpoliittinen tilanne ja minkälainen hallitus siellä on, miten tähän kysymykseen suhtaudutaan.
Lue myös: Stubb: Suomi tulee jossakin vaiheessa tunnustamaan Palestiinan valtion
Kolonialismin vai Israelin tukemista?
Palestiinan valtion ovat tunnustaneet muun muassa valtaosa Aasian, Etelä-Amerikan, Afrikan ja Itä-Euroopan maista. Tunnustamattomiin maihin puolestaan kuuluvat muun muassa Yhdysvallat, Kanada, Australia ja valtaosa Länsi-Euroopasta. Läntisessä Euroopassa Palestiinan valtion ovat aiemmin tunnustaneet Ruotsi vuonna 2014 ja Islanti vuonna 2011.
Jakolinja liittyy siihen, miten maat tulkitsevat Israelin ja Palestiinan konfliktia, Juusola sanoo.
– Globaali etelä kokee sen epäoikeudenmukaisena ja näkee, että valtiot, joilla on itsellään laajalti kolonialistinen historia, tukevat Israelin kolonisaatiota. Läntisessä Euroopassa ja Yhdysvalloissa tämä taas on nähty Israelin tukemisena, ja vasta siinä vaiheessa kun osapuolet ovat päässeet sopimukseen, hyväksytään Palestiinan valtio, Juusola sanoo.
Kahden valtion mallille on laaja tuki sekä Palestiinan valtion tunnustaneiden että tunnustamattomien maiden keskuudessa. Erimielisyyttä sen sijaan on Juusolan mukaan siitä, miten lopputulokseen päästään ja mikä on tunnustamisen rooli.
Oma historia vaikuttaa
Irlannin, Norjan ja Espanjan myötä kolmasosa EU-maista tunnustaa Palestiinan valtion.
Mikä sitten selittää Euroopan ja EU:n sisäisiä eroja asiassa? Yksi tekijä on Juusolan mukaan valtioiden oma historia.
Historian vaikutus Israelin ja Palestiinan tilanteen tulkintaan näkyy selvästi esimerkiksi Saksassa, jossa asiaa katsotaan Juusolan mukaan edelleen holokaustin perspektiivistä.
Historia vaikuttaa myös Irlannissa, joka taas sijoittuu kysymyksessä Euroopan sisäisen jakolinjan toiseen päähän.
– Irlanti katsoo, että se on itse kärsinyt kolonialismista historiassaan ja samaistuu palestiinalaisiin, jotka ovat kärsineet ja kärsivät kolonialismista, Juusola sanoo.
Osittain kyseessä on myös oikeisto-vasemmisto-kysymys. Juusolan mukaan vasemmistohallitukset ovat perinteisesti olleet halukkaampia tukemaan palestiinalaisten oikeuksia.
Esimerkiksi Espanjaa johtaa nyt vasemmistohallitus.
Myös Ruotsissa Palestiinan tunnustamisen hyväksyi aikoinaan vasemmistohallitus, mutta nykyinen oikeistohallitus on Juusolan mukaan ollut asiassa varovaisempi.
Lue myös: Tämä Israelin ulkoministerin Hamas-flamencovideo oli liikaa Espanjan ulkoministerille
Suomi perinteisesti varovainen
Myös maiden poliittiset perinteet vaikuttavat. Esimerkiksi Suomi on Juusolan mukaan ollut perinteisesti hyvin varovainen aktiivisessa toiminnassa, odottanut muiden näkemyksiä ja toiminut vasta sitten.
– Vaikka muut Pohjoismaat etenevät asioissa, Suomi on se kaikkein varovaisin. Sama kuvio toistui jo 1980-luvulla, kun oli kysymys pakotteista Etelä-Afrikkaa vastaan.
Rohkeampiin toimijoihin taas on kuulunut esimerkiksi Norja.
– Norja on vuosikymmeniä ollut hyvin aktiivinen Israel-Palestiina-politiikan suhteen ja katsonut, että siihen pitää pyrkiä vaikuttamaan, Juusola sanoo.
Ulkoministeri Elina Valtonen (kok.) kommentoi viime viikolla Helsingin Sanomille, että Suomi seuraa Palestiinan tunnustamiseen liittyvää kansainvälistä keskustelua, muttei ole valmis tunnustamaan Palestiinaa nyt. Valtosen mukaan Suomi tunnustaa Palestiinan mieluummin osana prosessia, joka etenee aidosti rauhanomaiseen ratkaisuun kahden valtion osalta.
Valtonen sanoi lehdelle myös, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linja on ollut tehdä enemmän kuin puhua ja että teoilla pitää olla aitoa vaikuttavuutta.
– Hänen mukaansa teot ovat olennaiset. Tosin tässä tapauksessa ne teotkin puuttuvat. En tiedä mihin tekoihin hän viittasi, Juusola toteaa.
Israelin reaktio voi pidätellä
Ranskan ulkoministeri kommentoi viime viikolla uutistoimisto AFP:lle, että Palestiinan valtion tunnustaminen "ei ole Ranskalle tabu", mutta maa ei näe, että tunnustamisella olisi tällä hetkellä todellista vaikutusta.
Britannia puolestaan on Juusolan mukaan edustanut linjaa, jossa tunnustaminen tapahtuisi vasta siinä vaiheessa, kun osapuolet ovat pääsemässä yhteisymmärrykseen.
– Läntisen Euroopan maista osa vastustaa ja osa istuu ikään kuin aidan päällä ja odottaa, Juusola summaa.
Itä-Euroopassa monet maat tunnustivat Palestiinan aikoinaan osana neuvostoblokkia. Tänä päivänä maiden välillä on kuitenkin Juusolan mukaan paljon eroja. Esimerkiksi Tshekki on hyvin Israel-myönteinen, Slovenia taas Palestiina-myönteinen.
Läntisessä Euroopassa keskustelu on Juusolan mukaan kulkenut Palestiinan tunnustamisen suuntaan jo pidemmän aikaa ja tuoreimman Gazan sodan myötä paine tehdä jotain on kasvanut.
Toisaalta pidäkettä voi luoda Israelin reaktio. Palestiinan tunnustamisista raivostunut maa on muun muassa varoittanut Irlantia, Norjaa ja Espanjaa "vakavista seurauksista" niiden suhteille Israelin kanssa. Israelin ulkoministerin Israel Katzin mukaan päätös merkitsee terrorismin palkitsemista.
– Varmasti tällä sanomalla on kaikupohjaa osassa eurooppalaisia valtioita. Ei haluta kiistaa Israelin kanssa eikä ehkä välillisesti Yhdysvaltojen kanssa, Juusola sanoo.
Edellytyksiä Palestiinan valtion konkreettiseen syntymiseen ei tällä hetkellä juuri ole, Juusola toteaa. Siitäkin on tosin tehty eri maissa erilaisia johtopäätöksiä.
– Sitä voidaan käyttää yhtä lailla perusteena sille, että pitäisi mennä eteenpäin, kuin myös sille, että ei olisi syytä toimia.
Lisää maita voi liittyä joukkoon
Juusola pitää hyvin mahdollisena, että lähikuukausina Euroopassa nähdään lisää tunnustamisia. Näin toimivia maita voisivat olla hänen arvionsa mukaan esimerkiksi Belgia ja Slovenia.
Kaiken kaikkiaan Eurooppa on Juusolan mukaan Palestiinan valtion tunnustamisessa "aikamoinen tilkkutäkki", minkä vuoksi Euroopan ääni ei asiassa juuri pääse esiin.
Hän katsoo, että yhtenäinen EU taas voisi luoda paineita myös Yhdysvalloille.
– Pelkkä symboliikka ei tietenkään riitä, vaan siihen pitäisi liittyä myös vaateita osapuolia kohtaan ja painostustoimenpiteitä. Mutta symbolisista teoista se politiikka lähtee, Juusola sanoo.
Palestiinan valtion tunnustamisen osalta yhtenäistä EU:ta ei kuitenkaan Juusolan mukaan vielä lähiaikoina nähdä.