Ehkä meidän on aloitettava huoneesta. Se oli koruton pukukoppi Porin jäähallin uumenissa, jalkojen alla kallistus kohti lattiakaivoa, seinillä valkoiseksi maalattua tiiltä ja vaatekoukkuja puupenkeissä.
Tällaisissa ikkunattomissa kopeissa, ihmiseritteiden, kosteuden, jäähalli-ilmastoinnin ja varusteisiin imeytyneiden hajujen tunkkaisuudessa Juhani Tamminen oli tehnyt elämäntyönsä, pelannut, valmentanut ja taistellut tiensä tuohon kymmenen vuoden takaiseen pääsiäislauantaihin 11. huhtikuuta 2009.
Tammisen valmentama Vaasan Sport oli juuri hävinnyt jääkiekon liigakarsinnan ratkaisseen seitsemännen pelin Porin Ässille 0–3. Tamminen seisoi tyhjään pukukoppiin viritetyn sponsorilakanan edessä ja odotti äänettömänä toimittajia. Yhteistä lehdistötilaisuutta vastustajan valmentajan kanssa ei järjestetty, sillä vastustajan valmentaja oli Alpo Suhonen.
Tammisen ja Suhosen välillä väreili kahden voimakkaan kilpailuhenkisen miehen välinen jännite. Molemmat olivat kuusissakymmenissä, molemmat olivat nousseet vaatimattomista lähtökohdista korkealle jääkiekon kuljettamina, mutta esiintymiseltään, maailmankatsomukseltaan, poliittisilta näkemyksiltään ja pelitavaltaan nämä suomalaisen jääkiekon jättiläiset olivat toistensa vastakohtia.
Tamminen muistutti, että hän oli ollut pelaajana tähti, Suhonen rivimies. Mutta valmentajana Suhosen tähti oli noussut korkeammalle kuin Tammisen. Yhdeksän vuotta aiemmin, vuonna 2000, Suhonen oli yhtenä äärimmäisen harvoista eurooppalaisista noussut NHL-joukkueen päävalmentajaksi Chicagossa. Samana vuonna Tamminen oli nostanut Oulun Kärpät jääkiekkoliigaan.
Nuorina miehinä Suhonen ja Tamminen olivat pelanneet vastakkain sekä jääkiekkoa että jalkapalloa, mutta valmentajina he olivat osuneet samaan sarjaan vain kerran, kun kaudella 1997–1998 Suhonen valmensi SM-liigassa HPK:ta ja Tamminen Ässiä. Nyt he olivat ensimmäisen kerran olleet valmentajina vastakkain tilanteessa, jossa panokset olivat niin korkeat kuin ne suomalaisessa kiekkoilussa vuonna 2009 saattoivat olla.
"No niin, hyvät median edustajat"
Sport oli johtanut ottelusarjaa 3–2, mutta hävinnyt kuudennen ottelun dramaattisten käänteiden jälkeen. Sport oli pusertanut 0–2-tappioasemasta tasoihin viimeisten viiden minuutin aikana, ja Ässät näytti kipsaantuvan täysin. Toisessa jatkoerässä Ässien Severi Sillanpään veto pienestä kulmasta kuitenkin kimposi Sportin puolustajan Juha Salmun kautta maaliin ja ratkaisi pelin Ässille.
Kuudenteen peliin verrattuna seitsemäs peli oli antikliimaksi. Se meni 3–0 Ässille, jonka kriisikausi päättyi sarjapaikan pelastumiseen.
Sportin unelma oli ollut niin lähellä, että Tamminen oli melkein ylettänyt koskettamaan sitä.
Juttu jatkuu kuvan alla. 
Heti pelin päätyttyä hän päästeli Simo Leinosen tv-haastattelussa pahaenteisiä tulivuorenpurkauksia. Kun Tamminen muutaman minuutin odottelun jälkeen sai toimittajat eteensä pukukoppiin, kokonaisen jääkiekkoelämän paine alkoi purkautua ilmoille.
Jos sitä ei ole vielä nähnyt, nyt on oikea hetki katsoa Suomen hienoin urheiluraivari.
– No niin, hyvät median edustajat, tervetuloa ottelun lehdistötilaisuuteen. Legendaarinen game seven pelattu, Ässät 3–0-voittoon. Sportin päävalmentaja Juhani Tamminen, kommentit illan ottelusta, ole hyvä, Ässien tiedottaja Jaakko Ruusunen avasi lehdistötilaisuuden.
Tamminen nosti katsettaan, kulmakarvojaan ja kauluspaitansa sponsorikaulusta, ja aloitti jokaisen kunnon kouluttajan tavoin kertomalla aluksi, mitä on tulossa. Hänen oikean olkapäänsä takana sponsorilakana muistutti Liigan mainoslauseesta: Draamaa ja rytinää.
– Joo jos puretaan toi yksittäinen peli ensin alta pois niin se on äkkiä kerrottu, niin eka kympillä – syystä jota mä en tiedä – meidän pelaajat teki itsensä pieneksi, just päinvastoin kuin mun business plan oli – me lähdettiin sellaisella kymmenen viisikymmentä pläänillä, Tamminen aloitti.
Sportin kärkipuolustajat Jussi Pernaa ja Tuomas Immonen olivat olleet sivussa loukkaantumisten takia, ja Ässien maalivahti Eero Kilpeläinen oli jälleen pelannut loistavasti, kuului Tammisen analyysi. Sitten Tamminen ilmoitti siirtyvänsä käymään läpi koko ottelusarjaa.
Se oli understatement, tyylikeino jota Tamminen hyvin harvoin käyttää. Todellisuudessa hän ei aikonut käydä läpi pelkkää ottelusarjaa, vaan kokonaisen jääkiekkoelämän kipupisteet.
Kolmas kolmoskoutsi
Liiga oli antanut kotiedun Ässille, ja erotuomarit olivat suosineet Ässiä. Osansa saivat väsyneitä analyysejä esittäneet uniset toimittajat, joita Tamminen käsi korvalla vaati argumentoimaan faktoilla. Siinä olivat kolme pointtia, jotka Tamminen latoi pitäen koko ajan oikeassa kädessään paksua tussikynää siltä varalta, että jotain olisi pitänyt havainnollistaa fläppitaululla.
Urheiluorganisaatioiden, erotuomarien ja median toiminta ovat olleet kautta urheiluhistorian suurien raivokohtausten sytykkeitä. Tammisen puheesta teki klassikon se miten hän sen esitti. Kaikki karsintasarjan aikana koetut vääryydet purkautuivat Tammisen äärimmilleen stressatusta mielestä fragmentteina, joiden tulkitseminen vaatii egyptologin perehtyneisyyttä.
– Yks esimerkki sieltä tulee joku kolmas kolmoskoutsi – en tiedä kuka perkeleen piipertäjä se on – tulee tietokone päreissä vanhan legendan saatana vittuilemaan tänne näin. Tuolta juoksee, todennäköisesti herra Suhosen käskyttämänä. Ja mikä on lopputulos? Mä saan kaksi ja puoli tonnia, ja se piipertäjä saatana kun ei ole pannut yhtään saatana ohjauspeliä elämässään toimimaan, niin se kävelee täällä klubitakki päällä ja seuraavana päivänä sanoo että hyökkäs päälle. Tasapuolista?! Herranjumala sentään. Joku kunnioitus? Ei kun sieltä vielä jakee kumppanit sakkoa saatana kaksi ja puoli tonnia. Hyvä että saatana sai koutsata tän loppuun.
Kyse oli ottelusarjan kolmannesta pelistä. Ässien amerikkalaishyökkääjä Erik Rasmussen oli tönäissyt linjatuomaria, mikä sai Tammisen kuohuksiin. Tammisen mielestä Rasmussen tönäisi linjatuomaria kolme kertaa, ja hän valitti asiasta pelin jälkeen otteluvalvojalle, kun tilanteeseen tuli mukaan Ässien katsomovalmentaja Pasi Kaukoranta.
Juttu jatkuu kuvan alla. 
"Saatanan hiiri, nyt riitti tai revin sulta pään irti", Tamminen itse kertoi Ilta-Sanomissa uhanneensa Kaukorantaa. Liiga määräsi Tammiselle 2 500 euron sakot ja 10 000 euron uhkasakon, jos hän vielä arvostelisi erotuomarien toimintaa.
Jos taustaa ei tiedä, Tammisen puheen voi kuunnella 50 kertaa tajuamatta, mistä on kyse. Ja vaikka tietää taustan, tarvitaan useita kuuntelukertoja yksityiskohtien selvittämiseen. Itse luulin pitkään Tammisen sanoneen "hyökkäys päälle" eikä "hyökkäs päälle". Siinä tapauksessa Tammisen raivo olisi kohdistunut siihen, että Pasi Kaukoranta oli määrännyt Liigan kurinpitäjät hyökkäämään hänen kimppuunsa.
Tai kyse voisi olla siitä, että Kaukoranta – piipertäjä joka ei ollut saanut ainuttakaan ohjauspeliä toimimaan ja jonka nimeä Tamminen ei edes tiennyt – kehtasi ryhtyä johtamaan Ässien hyökkäyspeliä. Uskomatonta!
Vai oliko Tammisen raivo seurausta siitä, että Kaukoranta oli pukeutunut keikarimaisesti klubitakkiin ottelun jälkeisenä päivänä, jolloin kunnon valmentajilla on tietenkin päällään harjoitusten johtamiseen soveltuvat urheiluasut? Se episodi oli häpeällinen!!
Vai tarkoittiko Tamminen, että Kaukoranta syytti häntä päälleen hyökkäämisestä, vaikka juuri Kaukoranta oli juossut TUOLTA asti vittuilemaan Tammiselle, vanhalle legendalle, joka tässä kohtaa joutui jo puhumaan itsestään kolmannessa persoonassa?
Rami, näitkö sinä sen?! Suomalainen kiekkoväki, missä on teidän ylpeys?!
Hirvittävää poikittaista
Suomalaisessa jääkiekossa on nähty suuria raivareita, mutta yksikään niistä ei yllä lähellekään Tammisen tulivuorenpurkauksen moniselitteisyyttä. Mestiksen HCK:ta valmentaneen Mikael Kotkaniemen suuressa mekastuksessa tammikuulta 2014 energiatasot ovat kohdallaan, mutta sisältö on pelkkää latteaa karkeuksien hokemista.
Tamminen sen sijaan kuljetti kuulijansa labyrinttiin. Business plan 10–50 (ensimmäisen kymmenminuuttisen painottaminen ottelussa), alaston kaupunki (viittaus vuoden 1948 menestyselokuvaan The Naked City), Vuorisen-Koskisen ofiisi (Liigan toimisto toimitusjohtajanaan Jukka-Pekka Vuorinen ja yhteysjohtajanaan Jarmo Koskinen), ensimmäinen shokkihoito (Sportin voitto sarjan avauspelissä), 500 kymppiä (5 000 euroa? Sääntöpykälä 510?), suurten suomalaisten jääkiekon kehittäjien ajama rekka (Liigan sulkeminen), herra Heikkinen joka epäröi 2004 (sanomalehti Pohjalaisen toimittaja Petri Heikkinen?), paras manipuloija (Tuomas Immosen jalkaa hoitanut henkilö) ja uninen erotuomaritarkkailija Rami Savolainen muodostivat suon, jossa rämpinyttä kiekkolegendaa järjestelmä löi hirvittävällä poikittaisella mailalla.
– Eurooppalaisessa palloilukulttuurissa on kolme mielenkiinnon kohdetta, Tamminen ilmoitti ja laski kolmea sormea apunaan käyttäen viisi: kuka voittaa pytyn, kuka pääsee Euroopan kentille, kuka pääsee pudotuspeleihin, kuka putoaa, kuka nousee.
Suuret näyttelijät tietävät, ettei tulkitsija saa antautua esittämänsä emootion vietäväksi. Mutta kaikkien suurien urheiluraivoajien tavoin Tamminen kiihtyi koko ajan pahemmin omista puheistaan.
Juttu jatkuu kuvan alla. 
Se on maailman suurimpien urheilumesoamisten kaava. Katsokaa vaikka Youtubesta mikä tahansa maailman pahamaineisimman koripallomaanikon Bobby Knightin purkaus. Tai Saksan jalkapalloilun mahtavin Wutrede eli raivopuhe vuodelta 1998, jolloin Bayern Münchenin italialaisvalmentaja Giovanni Trapattoni kiihdytti itsensä suunniltaan ja loi samalla saksan kieleen aivan uusia ilmauksia, joista "schwach wie eine Flasche leer" (heikko kuin pullo tyhjä) elää edelleen.
Toinen universaali tarina on todellinen tai kuviteltu arvostuksen puute, äärimmäisen kilpailuhenkisyyden kääntöpuoli.
– Jollette halua tätä, kertokaa ihmeessä. Mä vedän äkkiä vetämään koulutusbisnestä. No hätä. Mulla on lahjakkuutta tehdä muutakin, Tamminen ilmoitti.
Kiekkoleijona ja naarastiikeri
Emme koskaan saa tietää, miten pitkään Tamminen olisi pystynyt jatkamaan. Seitsemän minuutin kohdalla hänet keskeytettiin.
– No niin ja sitten media, kysymyksiä, tiedottaja Jaakko Ruusunen puuttui puheeseen. Tamminen katsoi sivulleen yllättyneenä, aivan kuin jotakin tärkeää olisi jäänyt sanomatta.
Juttu jatkuu videon alla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Ääneen pääsi Yleisradiolle työskennellyt toimittaja Sari Sirkkiä-Jarva.
– Tami, sä olet tässä ottelusarjassa arvostellut tuomarit, toimittajat, vastapuolen valmentajat. Onko nyt peiliin katsomisen paikka? Sirkkiä-Jarva kysyi.
Suuri resitatiivi oli äkisti vaihtunut suureksi duetoksi. Tamminen reagoi kuin nurkkaan ahdistettu jääkiekkoleijona. Jos momentum on menetetty, se pitää ottaa takaisin.
– Mitä mä olen vastapuolen valmentajasta sanonut? Jos mä puolustaudun kun sieltä joku kolmas tietokonemies tulee kimppuun, niin nyt madame Jarva ala säkin heräämään, Tamminen paukutti.
Tammisen nopea pelinkääntö sekoitti hetkeksi Sirkkiä-Jarvan, joka oli saanut jokaisen Tammisen todellisen opponentin merkin: tittelin. Kovimpia vastustajiaan Tamminen ei koskaan kutsunut koko nimellä, vaan ironisella etuliitteellä. Liigan toimitusjohtaja Jukka-Pekka Vuorinen oli "suuri johtaja Vuorinen", Pasi Kaukoranta "kolmas tietokonemies", Urpo Helkovaara ja muut Liigan sulkemista ajaneet kiekkojohtajat "suuria suomalaisia jääkiekon kehittäjiä".
Sari Sirkkiä-Jarvasta oli tullut madame Jarva.
Seurasi verbaalinen iskujenvaihto, jossa Tamminen tarjosi Sirkkiä-Jarvalle omaa klubitakkiaan ja lupasi tulla jakamaan viisauksia Ylen lämpimään ofiisiin, jos Sirkkiä-Jarva puolestaan ryhtyisi luomaan kiekkobuumia Pohjanmaalle. Tuo hetki on kymmenien katsomisten jälkeenkin niin intensiivinen, että katsoja huomaa joka kerta jännittävänsä, saako Tamminen sairauskohtauksen.
Kovalla raivoamisella Tamminen nosti omansa mutta myös Sirkkiä-Jarvan energiatasot. Kun Sirkkiä-Jarvan kysymykset lukee perätysten, niiden provosoiva ja melkein avoimen vihamielinen sävy korostuu. Kiekkoleijona oli saanut vastaansa pahasti ärsytetyn naarastiikerin.
"Tami, sä olet tässä ottelusarjassa arvostellut tuomarit, toimittajat, vastapuolen valmentajat. Onko nyt peiliin katsomisen paikka?"
"Mutta te hävisitte tänään. Onko nyt peiliin katsomisen paikka?"
"Keräsitkö sinä arvostusta tässä ottelusarjassa?"
"Keräsitkö sinä arvostusta tässä ottelusarjassa itsellesi vai Vaasan Sportille vai minne?"
"Tänään te hävisitte!"
"Eli jos veljet olivat pieniä, valmentaja ei saanut joukkuettaan enää heräämään?"
"Eli sä et ota tappiosta yhtään itsellesi?"
"Arvostetaanko sinua Juhani Tamminen jääkiekkopiireissä?"
"Sä puhut paljon rispektistä. Ketä sä kunnioitat tällä hetkellä muita kuin itseäsi?"
"Kunnioitatko vastustajaa? Vastustaja voitti tänä päivänä."
Toimittajat ympäröivät Tammista kuin tunteettomat hovimiehet epätoivoisesti raivoavaa Rigolettoa. Välillä Sirkkiä-Jarva sai tuekseen sankaritenorin kameran näkymättömistä, Ilta-Sanomien Juha Hiitelän, joka vaati Tammista vastaamaan kysymykseen.
Tammisen vasemman olkapään vieressä seissyt Lehtikuvan valokuvaaja Heikki Saukkomaa on kertonut kokeneensa tunnelman niin uhkaavaksi, että se enteili fyysistä yhteenottoa.
Niin pitkälle ei onneksi ajauduttu. Satakunnan Kansan toimittaja Juha Luotola rauhoitti tilanteen kysymällä Sportin ja Tammisen seuraavan kauden suunnitelmia.
Tamminen ilmoitti, että hänellä oli kolme sopimustarjousta – joista yhtä hän tosin yhä odotti. Ilmeisesti hänellä oli siis kaksi sopimustarjousta, mutta tällaiset pikkuseikat eivät olleet jatkokysymysten arvoisia edellisen kymmenminuuttisen hengästyttävän intensiteetin jälkeen.
Ja niin suomalaisen urheilun suurin raivari oli ohi. Kymmenessä minuutissa Tamminen oli muuttunut karikatyyriksi itsestään jo vuosia ennen kuin MTV stailasi hänet ulkoisesti karikatyyriksi.
Muutama päivä myöhemmin Liigan kurinpitodelegaatio antoi oman arvionsa tamilogin ansioista määräämällä Tammiselle 10 000 euron sakot erotuomaritoiminnan arvostelusta. Tämä oli se uhkasakko, jonka Liiga oli määrännyt Tammiselle, kun hän oli ottanut yhteen kolmannen tietokonemiehen Pasi Kaukorannan kanssa.
"Ei peli ole oikeudenmukaista"
Kymmenen vuotta myöhemmin tiedämme, että tuota hetkeä lähemmäs Liigaa Tamminen ei enää koskaan päässyt. Seuraavalla kaudella hän palasi tavoittelemaan liiganousua Sportin kanssa, mutta katkesi burn outiin. 2012–2013 Tamminen valmensi vielä TuToa Mestiksessä ja piti muutaman mieleenpainuvan lehdistötilaisuuden, joista yksikään ei kuitenkaan noussut klassikoksi.
Alpo Suhonen ei koskaan enää valmentanut Liigassa, eivätkä Tamminen ja Suhonen enää ikinä valmentaneet vastakkain.
– Olen 60-luvulta lähtien ollut mukana jääkiekossa, ja mitään näin vastenmielistä en ole kokenut mitä tämä sarja oli, Suhonen summasi karsinnat.
Juttu jatkuu kuvan alla. 
Tiedämme myös, etteivät liigakarsinnat enää koskaan herättäneet samanlaista huomiota kuin keväällä 2009. Karsintoja pelattiin vielä neljänä seuraavana keväänä, mutta yksikään paras seitsemästä -ottelusarja ei edennyt viidettä peliä pitemmälle. Tammisen protesteista huolimatta Liigasta tuli suljettu sarja.
Tammisen aarian asema klassikkona alkoi kasvaa nykypäivän näkökulmasta hitaasti. Huhtikuun yhdestoista 2009 oli pääsiäislauantai, ja video tuli Youtubeen vasta neljä päivää myöhemmin.
Kymmenen vuotta sitten jokaisen suomalaisen taskussa ei vielä ollut älypuhelinta, Twitter ja Instagram eivät levittäneet jokaista julkista tunteenpurkausta nykyisellä volyymilla. Nykypäivänä meemit Tammisen huippukohdista olisivat muutamassa minuutissa lähteneet kiertämään ja medioiden verkkosivut tarttuisivat tällaiseen täkyyn laatuklikkaukset silmissään. On helppo kuvitella, miten Tammisen ja Sirkkiä-Jarvan kaksintaistelulla olisi hekumoitu:
"Onko tämä kaikkien aikojen raivari? Kiekkolegendalta jäätävä tylytys kriittiselle haastattelijalle – 'Tossa on klubitakki, mä tuun sinne Ylen lämpimään ofiisiin jakamaan noita viisauksia'".
Tätä kirjoitettaessa video on kerännyt Youtubessa yli 414 000 katselukertaa, ja uusia tulee toistasataa joka päivä.
Kymmenen vuotta myöhemmin tiedämme myös, että Tammisen hurjistuminen oli turhaa. Tero Auvisen ja Arto Kuuluvaisen kirjassa Urheiluseurojen sisäpiirissä Sportin puheenjohtaja Heikki Hiltunen arvioi jälkikäteen, että tappio Ässille oli itse asiassa parempi vaihtoehto kuin nousu. Se olisi todennäköisesti ajanut Sportin konkurssiin. Nykyään Sport pelaa Liigassa, vaikka nousu 2014 tapahtuikin Tammisen halveksimalla kabinettipelillä, kun Jokerit oli lähtenyt KHL:ään.
Suomeen on kasvanut älypuhelinkäyttäjien sukupolvi, jota Tammisen Youtube-video viihdyttää vuodesta toiseen illanistujaisissa ja saunailloissa. Se ei tietenkään tee oikeutta Tammisen elämäntyölle, mutta kuten hän itse sanoi kevään 2009 kuudennen liigakarsintapelin jälkeen:
– Ei peli eikä elämä ole oikeudenmukaista. Joku jää auton alle – helvetin paljon hienoja ihmisiä – kaikkia kusipäitä takoo miljoonia siinä vieressä.