Kissat on tunnettuja loistavasta tasapainostaan, kissamaisen ketteristä ja sulavista liikkeistään sekä siitä, että ne laskeutuvat aina jaloilleen – vai laskeutuvatko?
Myytti: Kissa putoaa aina jaloilleen.
Totuus: Väittämä on tarua.
On totta, että kissat ovat akrobatian mestareita ja laskeutuvat lähes aina jaloilleen, kiitos taipuvaisen selkärangan, nopeiden lihasrefleksien, sisäkorvan tasapainoelimen ja joustavien lihaksien. Erinomaisen suuntavaiston ja -tajun avulla kissa pystyy aistimaan, miten päin se on putoamassa ja taipuisan selkärankansa ansiosta kissa kykenee kääntämään vartaloaan ilmassa 180 astetta. Kääntyminen tapahtuu aina samaisessa järjestyksessä:
Pudotessaan kissa alkaa heti automaattisesti kääntää itseään lihasvoimin mahalleen, jotta ensimmäiseksi maahan osuisivat tassut. Aivan ensimmäisenä kissa kääntää päänsä niin, että se näkee maahan. Sitten sen vartalo kiertyy ja jalat kääntyvät mahan alle. Lopuksi kissa venyttää jalkansa ja köyristää selkänsä mahdollisimman hyvään laskeutumisasentoon. Ojennettujen jalkojen lihakset toimivat iskunvaimentimina sen laskeutuessa maahan.
Kissan kyky laskeutua jaloilleen ei ole opittu kissaemolta tai ole elämänkokemuksen summa; se on luonnonlahjakkuus. Kun kissanpentu on kuusi viikkoa vanha ja kykenee jo juoksemaan ja pomppimaan koordinoiden, jo silloin ne osaavat korjata tasapainonsa pudotessaan.
Korkealta putoaminen voi olla kohtalokas
Mutta kissa ei kuitenkaan aina laskeudu jaloilleen: joskus voi kissa laskeutua jopa suoraan päälleen. Maahan tömähtäminen – tasatassuin tai ilman – voi aiheuttaa useita eri vaurioita kissalle, kuten jalkojen murtumisen. Etenkin vanhemmat kissat murtavat jalkansa herkemmin.
