Sari Pöyliö kirjoitti esikoisteoksensa äideistä ja tyttäristä. Millaisen novellin hänen lapsensa kirjoittaisivat äidistään?
"Vastuunkantajia, vastuunpakoilijoita, sievistelijöitä, rietastelijoita, marttyyreita, komentelijoita". Näin kuvaillaan Sari Pöyliön Pölynimurikauppias-teosta, joka kertoo kaikenlaisista äideistä. Pöyliön mukaan kirjan äideillä kuitenkaan ei ole esikuvia todellisessa elämässä.
– Silla Sahanpää -niminen, vähän hukassa oleva äiti on ainoa, kenen kotona olen käynyt. Hänenkin ympäriltään on kaikki käytännön asiat muutettu, lapsimäärät ja muut, Pöyliö kuvaa.
Pöyliö on kemijärveläinen freelance-toimittaja. Novelli-ideansa hän saa pienistä asioista.
– Menen kirjoittaminen edellä, rakastan kirjoittamista ja tarinoiden laatimista. Jotkut saattavat kirjoittaa niin, että on joku vahva teema, mitä haluaa käsitellä. Minä lähden jostakin ideasta kirjoittamaan ja katson, mitä siitä syntyy. Novellissahan se onnistuu, ne ovat niin lyhyitä.
Ja millaisia ideoita hänellä onkaan! Eräässä novellissa tytär varastaa kuolleen äitinsä.
– Se juttu tuli siitä, kun eräs tuttu terveyskeskuslääkäri sanoi, että hän ei ikinä tappaisi itseään unilääkkeillä, kun se kuoleminen on niin epävarmaa. Sitä voi mennä niin syvään tajuttomuuden tilaan, että voi sitten herätä haudassa Oli ajatus, että tarinassa on äiti, joka muka on kuollut, muttei olekaan. Siitä se tarina lähti liikkeelle. Loppujen lopuksi se äiti on kuitenkin kuollut, Pöyliö toteaa.
Miksi äiti on rasittava?
Äitisuhde on elämämme merkityksellisimpiä suhteita, mutta silti oma äiti ottaa aivoon, tunkeilee, valistaa ja ärsyttää. Miksi äiti on rasittava?
– Jos äiti on rasittava, se voi olla myös sitä, että tyttären ja äidin vuorovaikutus ei oikein toimi. Luulen, että usein kyse onkin tästä, Pöyliö pohtii.
Pöyliön mukaan äidin rasittavuus, ärsyttävyys ja saarnaavuus esittäytyvät ulkopuoliselle tarkkailijalle aivan muuna: äidin painostus voikin olla liikuttavaa välittämistä.
