Sari Pöyliö kirjoitti esikoisteoksensa äideistä ja tyttäristä. Millaisen novellin hänen lapsensa kirjoittaisivat äidistään?
"Vastuunkantajia, vastuunpakoilijoita, sievistelijöitä, rietastelijoita, marttyyreita, komentelijoita". Näin kuvaillaan Sari Pöyliön Pölynimurikauppias-teosta, joka kertoo kaikenlaisista äideistä. Pöyliön mukaan kirjan äideillä kuitenkaan ei ole esikuvia todellisessa elämässä.
– Silla Sahanpää -niminen, vähän hukassa oleva äiti on ainoa, kenen kotona olen käynyt. Hänenkin ympäriltään on kaikki käytännön asiat muutettu, lapsimäärät ja muut, Pöyliö kuvaa.
Pöyliö on kemijärveläinen freelance-toimittaja. Novelli-ideansa hän saa pienistä asioista.
– Menen kirjoittaminen edellä, rakastan kirjoittamista ja tarinoiden laatimista. Jotkut saattavat kirjoittaa niin, että on joku vahva teema, mitä haluaa käsitellä. Minä lähden jostakin ideasta kirjoittamaan ja katson, mitä siitä syntyy. Novellissahan se onnistuu, ne ovat niin lyhyitä.
Ja millaisia ideoita hänellä onkaan! Eräässä novellissa tytär varastaa kuolleen äitinsä.
– Se juttu tuli siitä, kun eräs tuttu terveyskeskuslääkäri sanoi, että hän ei ikinä tappaisi itseään unilääkkeillä, kun se kuoleminen on niin epävarmaa. Sitä voi mennä niin syvään tajuttomuuden tilaan, että voi sitten herätä haudassa Oli ajatus, että tarinassa on äiti, joka muka on kuollut, muttei olekaan. Siitä se tarina lähti liikkeelle. Loppujen lopuksi se äiti on kuitenkin kuollut, Pöyliö toteaa.
Miksi äiti on rasittava?
Äitisuhde on elämämme merkityksellisimpiä suhteita, mutta silti oma äiti ottaa aivoon, tunkeilee, valistaa ja ärsyttää. Miksi äiti on rasittava?
– Jos äiti on rasittava, se voi olla myös sitä, että tyttären ja äidin vuorovaikutus ei oikein toimi. Luulen, että usein kyse onkin tästä, Pöyliö pohtii.
Pöyliön mukaan äidin rasittavuus, ärsyttävyys ja saarnaavuus esittäytyvät ulkopuoliselle tarkkailijalle aivan muuna: äidin painostus voikin olla liikuttavaa välittämistä.
– En oikeastaan usko, että on olemassa rasittavia äitejä tai tyttäriä. On vain vuorovaikutusongelmia, jotka voivat olla kauhean syviä. Kun suhde alkaa lapsuudessa, äiti jo muuttuu siihen menneessä, kun lapsi täyttää kaksi- tai kolmekymmentä. Se nainen, joka on kasvattanut tytärtä, kun hän oli viisivuotias, on jo ihan eri henkilö.
Vaikeinta on käyttää valtaa
Miksi äitisuhde sitten on niin monimutkainen? Pöyliön mukaan vasta viime vuosikymmeninä on alettu tuoda esiin isän roolia äidin veroisena kasvattajana.
– Taustalla vaikuttaa kuitenkin kymmenien tuhansien vuosien historia, jolloin emo on ollut poikaselle se tärkein. Emo huolehti siitä, että oppii huolehtimaan itsestään ja selviää. Uskon, että jokaiselle ihmiselle, varsinkin tyttärille, äiti on kasvattajana tärkeämpi, Pöyliö sanoo.
Pöyliön mukaan äitinä olemisessa vaikeinta on käyttää valtaa kasvavaan lapseen.
– Se on haastavin asia, että käyttää sitä ääretöntä valtaa oikein, hän miettii.
Äidillä voi olla omiakin hankaluuksia elämässään: työ, stressi, avioero, ihmissuhdeongelmia, talousongelmia. Lopulta edessä on monelle tuttu äidin syyllisyys. Olenko tehnyt kaiken oikein?
Pöyliöllä itselläänkin on kaksi lasta: poika, 25, ja tytär, 28. Millaisen novellin he kirjoittaisivat äidistään?
– Tyttären kanssa olemme molemmat temperamenttisia ihmisiä, mutta meillä on hirveän syvä, läheinen kiintymyssuhde. Rakkaus on varmasti aina läsnä siinä, Pöyliö pohtii.
– Uskon, että voisin ihan hyvillä mielin lukea heidän novellinsa. Huolimatta siitä, että käytännön asioissa voimme joskus olla eri mieltä. Uskaltaisin lukea, ja uskaltaisin antaa heidän kirjoittaa.
Lue myös:
Entinen kustannuspäällikkö: Jos haluat kirjailijaksi, huomioi tämä!
Maria Aarnio, maria.aarnio(at)mtv.fi