Yrittäjä Martina Aitolehti menetti pikkusiskonsa Steffin lähes 10 vuotta sitten. Aitolehti kertoo kirjassaan, että oven vetäminen kiinni Steffin nenän edestä on kauheinta, mitä hän on ikinä joutunut tekemään.
Hyvinvointiyrittäjä ja triathlonisti Martina Aitolehti kertoo 10. elokuuta julkaistussa elämäkertakirjassaan Martina - Taistelija (WSOY) matkastaan määrätietoisesti kohti unelmiaan.
Matka on vaatinut myös suruja. Yksi niistä oli hänen pikkusiskonsa Stephanian, eli Steffin, kuolema heinäkuussa 2014. Martina oli juontamassa toista päivää Simerockia Rovaniemellä, kun sai puhelun Steffin kuolemasta.
– Se oli aivan hirveää. Hullua sanoa, että jotenkin tiesin ja osasin odottaa sitä puhelua. En tietenkään sellaisenaan, mutta tiesin, ettei se tarina pääty kauniisti. Kun puhelu tuli, niin se oli todella iso shokki. Eihän tuollaista kuolemaa pysty ymmärtämään. Se on aivan mahdotonta, epätodellista ja raakaa, Martina muistelee MTV Uutisille.
Lue myös: Kovanahkaisena pidetty Martina Aitolehti avoimena MTV:lle: "Itken ja otan asioista herkästi itseeni"
Heti Steffin kuoleman jälkeen Martina yritti selviytyä.
– Olen sellainen ihminen, että haluan ratkoa asian omassa päässäni. Tehdä sen hyväksytyksi. Sitä oli todella vaikeaa hyväksyä, ettei omaa siskoa enää ole, Martina kertoo suuresta menetyksestään.
Martinan suru on muuttanut suuresti muotoansa, ja hänellä on nykyisin enemmän läsnä helpotus siitä, ettei Steffin tarvitse enää elää sellaisessa helvetissä.
– Koen, että sen on saanut muutettua voimavaraksi sillä tavalla, että tietää Steffin olevan nyt turvassa.
"Sillä hetkellä tajusin"
22-vuotias Steffi menetti henkensä väkivaltaisissa olosuhteissa yksityisasunnossa Vantaalla.
Martina avaa Martina – Taistelija -kirjassa tapahtumia ennen siskonsa kuolemaa.
Hän kertoo kohdanneensa pikkusiskonsa Steffin Helsingissä eräänä aamuna keväällä 2012. Martina oli ajamassa töihin, kun huomasi risteyksessä kalpean, nuoren naisen. Myötätunto valtasi Martinan, kunnes hän tajusi tuntevansa naisen.
– Tunnistin, että se oli Steffi ja tajusin sen olevan aivan sekaisin, Martina kertoo kirjassaan.
Lue myös: Martina Aitolehti ja velipuoli podcastissa: katkaisivat välit huumekoukussa olleeseen siskoonsa
Siskosten katseet kohtasivat, ja Steffi lähti juosten karkuun. Kirjassa kerrotaan, kuinka Martina ajoi auton parkkiin, sai Steffin kiinni ja kaatoi nurmikolle.
– Sain Steffin hihat revittyä ylös ja näin, että sen kädet olivat aivan mustelmilla ja piikitetty, Martina muistelee.
Steffin kuvaillaan potkaisseen Martinaa vatsaan ja päässeen näin karkuun. Martina odotti tuolloin toista tytärtään Isabellaa ja säikähti, ettei lapselle satu mitään. Näin karkulainen pääsi jatkamaan matkaansa, ja Martina tajusi yhden asian.
– Olin aiemmin halunnut uskotella itselleni, ettei tilanne ole niin paha, että Steffi on vielä pelastettavissa. Sillä hetkellä tajusin, että se ei palaa enää, Martina kertoo kirjassaan.
Lue myös: Martina Aitolehti Ylellä: Siskon kuolema muutti minua äitinä
Kirjassa kerrotaan Steffin ihailleen aina isosiskoaan ja halunneen tehdä kaiken, kuten 10 vuotta vanhempi Martina. Steffi oli pienestä asti kuuliainen, kympin tyttö, joka menestyi kaikessa, mihin ryhtyi. Hän oli myös menevä, kuten Martina itsekin nuorena, ja erilaiset kotibileet tulivat tutuiksi. Aika nopeasti tutuiksi tulivat myös huumeet.
Steffi oli alaikäisenä huumeiden takia hoitokodissa, muttei siellä enää viihtynyt tultuaan täysi-ikäiseksi.
– Steffi tuli minun ja Stefun (Stefan Thermanin) ovelle aivan kauheassa kunnossa selittämään käsittämättömiä juttujaan ja aneli, että saisi tulla sisälle. Siinä vaiheessa olin antanut sille niin monta kertaa yösijan vain herätäkseni siihen, että se on lähtenyt ja pöllinyt meidän kodin irtaimistoa, että en tahtonut sitä sisään. Etenkään, koska meillä oli pieni lapsi. Oli pakko vetää ovi sen naaman edestä kiinni. Se oli kauheinta, mitä olen elämässäni tehnyt, mutta minun oli pakko tehdä se, Martina kerto kirjassaan elämänsä kamalimmasta teosta.
Martinan elämäkerran on kirjoittanut toimittaja Hippo Taatila. Martina - Taistelija (WSOY) julkaistiin 10. elokuuta.
5:11