Kirja: Metalliyhtye Poison sai osakseen hämmentävää suomalaiskohtelua kollegoiltaan amerikkalaishotellin uima-altaalla: "Ilmeisesti turhan vastenmielistä niille"

Legendaarisen suomalaisyhtye Smackin tarinan monet vaiheet avataan Jarkko Jokelaisen uutuuskirjassa Smack – Kuolemaantuomitun laulu. 

Toimittaja Jarkko Jokelainen kertaa kirjassaan Smack – Kuolemaantuomitun laulu (Like)suomalaisen rock-yhtye Smackin uran vaiheet sekä bändin laulajana toimineen, nuorena synnynnäiseen sydänvikaan menehtyneen Clauden eli Ilari Peltosen traagisen kohtalon.

Smack oli toiminnassa vuosina 1982-1990 ja hetken aikaa yhtye paistatteli rockmaailman huipulla kansainvälisen ihailun kohteena. Useat kansainväliset rock-legendat ovat vuosien saatossa nimenneet Smackin lukeutuvan lempibändeihinsä – mukaan lukien Guns N' Roses -yhtyeen kitaristina tunnetuksi tullut Slash, joka on hehkuttanut Smackia toistuvasti haastatteluissa.

Yhtye kävi koittamassa onneaan Yhdysvalloissa muutamaankin otteeseen. Ensimmäistä kertaa valtamerten taakse suunnattiin 1980-luvun puolivälin jälkeen, jolloin Smack sai osakseen suurinta hypeä suurissa piireissä. Tutuiksi tulivat myös muut tuohon aikaan vahvasti rock-piireissä vaikuttaneet. 

Kirjassa kerrotaan, kuinka kerran Smack oli majoittunut samaan Plaza Suites Hoteliin kuin metalliyhtye Poison, joka nautti tuohon aikaan suosionsa huipusta. Poisonin jäsenet sekä osa Smackin poppoosta sattuivat eräänä päivänä paistattelemaan hotellinsa uima-altaalle samaan aikaan, kun eräs Smackin jäsen päätti hämmentää soppaa toden teolla. 

– Niitä Poisonin jäbii oli siinä altaalla helvetin komeiden gimmojen kanssa. Bret Michaelsin kanssa oltiin moikkailtu aiemmin ja hiffattiin, ketä ne on. Meillä oli vapaapäivä ja oltiin alettu dokaan heti aamusta. Kinde (Kimmo Leskinen, Smackin rumpali) halus tehdä Bacardi-colaa tai jotain vastaavaa, ja se duunas sen salaattikulhoon. kaato siihen kahvapullollisen Bacardii eli aika saatananmoisen lestin ja sit kokista joukkoon, yhtyeen kitaristina toiminut Rane Raitsikka eli Harri Jäntti muistelee kirjassa. 

– Se veteli ympäri hotellii sen kulhon kanssa Hyvonin valkoset alkkarit päällä. Kaikilla muilla oli hienot simmarit. Siellä oli aika paljon sitä rokkariryhmää, et se ei ollu mikään mummohotelli, ja Kinde tunki sitä kulhoo jengille. Toiset maisteli ja toiset ei. 

Rane Raitsikan mukaan Kinde saapui lopulta hotellin uima-altaalle, jossa hän itsekin oli. Salaattikulho sai jäädä altaan reunalle, kun rumpali hyppäsi altaaseen valtavan pärskähdyksen saattelemana. 

– Sit se tulee ulos sieltä ja ne Hyvonit on tietysti märkinä ihan läpinäkyvät ja sillä oli perseessä sellanen ilmavako! Se nappaa taas sen salaattikulhon ja vetelee ympäri altaanreunaa ja tulee niiden Poison-tyyppien kohdalle. Ööörggh! Se tunkee sitä kulhoa niille jonkun ääniefektin kera, sanomatta englanniksi yhtään mitään. Tuuppaa sen Bret Michaelsille, et vedä tosta. Ne katto sitä haavi auki. Kukaan ei ottanut huikkaa, ilmeisesti turhan vastenmielistä niille. Meidän mielestä se oli ihan täydellistä huumorii, sehän meni ihan räkätykseks. 

Ilta päättyi Rane Raitsikan mukaan Kinden osalta siihen, että tämä löytyi lopulta nukkumasta hotellin vieressä olleelta työmaalta lautakasasta. Rumpali itse ei muista, että olisi tarjonnut booliaan Poisonin jäsenille, vaikka muistaakin olleensa samassa hotellissa heidän kanssaan. 

Smackin Amerikan valloitus ei lopulta ottanut tuulta siipiensä alle, sillä yhtyeen palattua Suomeen ensimmäiseltä reissultaan Smackin suosio merten takana laantui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Myöhemmin yhtyeen jäsenet muuttivat Yhdysvaltoihin yrittämään läpimurtoa toistamiseen, mutta tuolloinkin menestys jäi karvaaksi haaveeksi. Smack pisti yhtyeenä pillit pussiin vuonna 1990.  

Lue myös:

    Uusimmat