Ville Jalovaara: Väestönsuojelu ja kylmä sota (Otava 2021)
Monille nykyihmisille väestönsuojelu on tullut tutuksi taloyhtiöiden kellareiden väestönsuojelutilojen sekä eri puolilla kaupunkeja sijaitsevien "pommisuojien" kautta.
Aiemmin taloyhtiöiden ulkopuolella olevat suojat rakennettiin erillisiksi tiloiksi, mutta nykyisin suojilla on myös siviilikäyttöä. Esimerkiksi Helsingin Itäkeskuksen uimahalli on rakennettu väestönsuojaksi ja Hakaniemessä sijaitsevassa Merihaan väestösuojassa on urheilutiloja. Myös osa metroasemista on rakennettu niin, että ne voidaan muuttaa nopeasti suojiksi.
Suojia lähes koko kansalle
Väestönsuojelu ja kylmä sota -kirjan mukaan vuoden 2020 alussa Suomessa oli yhteensä 54 000 suojatilaa ja niissä noin 4,5 miljoonaa suojapaikkaa. Suojat ovat edelleen hyvin varusteltuja ja vaatimukset täyttäviä.
Historiantutkija Ville Jalovaran väesönsuojeluun keskittynyt kirja keskittyy pääasiassa jo 1920-luvulla perustetun Suomen Väestönsuojelujärjestön historiaan. Yhdistyksen nimenä oli aluksi kaasunpuolustusyhdistys. Taustalla oli ensimmäinen maailmansota, jossa kaasuaseet uhkasivat myös siviilejä. Talvisodassa ei kaasua käytetty ja tuolloin huomattiin, että siviilien suojelemiseen tarvitaan muutakin kuin kaasunaamareita.
Sotien jälkeen hiljaiseloa
Sotien jälkeen Suomesta haluttiin lakkauttaa Neuvostoliiton vaatimuksesta kaikki niin sanotut fasistiset järjestöt, joiksi valvontakomissio laski muun muassa suojeluskunnat ja lottajärjestöt. Väestönsuojelujärjestö pelkäsi myös lakkautusta, jonka takia yhdistyksen varat siirrettiin tätä varten luotuun säätiöön turvaan ja toimintaa vähennettiin.