Narges Mohammadi: Valkoinen kidutus - Tositarinoita Iranin naisvangeista (Atena 2024). Suom. Ulla Lempinen
Iranin autoritaarinen pappisdiktatuuri, jota kutsutaan virallisesti Iranin islamilaiseksi tasavallaksi, on kaukana tasavallasta.
Vaikka vuoden 1979 vallankumouksessa autoritäärinen shaahi kaadettiin, uusi hallinto on jatkanut vanhoja latuja toisenlaisista lupauksistaan huolimatta.
Islamilainen hallinto lupasi lopettaa shaahin luoman kaikenkattavan tiedustelujärjestelmän ja korruptoituneen oikeuslaitoksen ja lopettaa kidutuksen mutta toisin siis kävi. Iran on täynnä erilaisia turvallisuuselimiä, jotka pyrkivät kitkemään kaikenlaisen toisinajattelun.
Iranissa on edelleen vastarintaa
Iranissa on kaikesta huolimatta edelleen kansalaisaktivisteja, naisten oikeuksien puolustajia ja poliittisia toisinajattelijoita. Kaikki nämä ryhmät ovat valtiovallan tiukassa seurannassa.
Lisäksi erilaiset uskonnolliset vähemmistöt, kuten kristityt, bahai-uskonnon kannattajat ja dervissit ovat vainon kohteena.
Kansalaisoikeusaktivisti ja vuoden 2023 Nobelin rauhanpalkinnon saaja Narges Mohammadin kirja Valkoinen kidutus kertoo useiden “venettä keikuttaneiden” naisten kokemuksista Iranin vankilajärjestelmässä. Kuten arvata saattaa, kokemukset eivät ole kovin miellyttävää luettavaa.
Lue myös: EU:n tiedot: Iran toimittanut Venäjälle ballistisia ohjuksia
Toisinajattelija vuosia vankilassa
Mohammadi on myös ollut itse vankilassa. Ensimmäistä kertaa nyt 52-vuotias Mohammadi pidätettiin jo 23 vuotta sitten.
Hänen syntinsä on olla ihmisoikeusaktivisti, kuolemanrangaistuksen vastustaja ja merkittävä naisten oikeuksien puolustaja. Häntä pidetään Iranin merkittävimpänä aktivistina.
Viranomaiset kehottivat suoraan Mohammadia pakenemaan maasta ja kun näin ei tapahtunut, hän on joutunut olemaan useasti vankiloissa.
Vankilassakin ollessaan Mohammadi on järjestänyt niin sanotusti valtion vastaisia aktioita. Vuonna 2019 hän ja seitsemän muuta feministiä järjestivät vankilassa istumalakon osoittaakseen solidaarisuutta valtion järjestämän verilöylyn uhreille.
Kolmessa päivässä marraskuussa 2019 Iranin niin sanotut turvallisuusviranomaiset eli islamilainen vallankumouskaarti IRGC tappoi Iranin virallisten tietojen mukaan yli kolmesataa ihmistä, lisäksi tuhansia pidätettiin. Reutersin mukaan kuolonuhreja oli jopa 1500.
Mellakat alkoivat moraalipoliisin tapettua nuoren naisen, joka ei poliisin mukaan ollut pukeutunut asianmukaisesti.
Lue myös: Iran teloitti kaltoinkohdellun lapsimorsiamen
Useiden naisten kertomuksia vankilaoloista
Valkoinen kidutus -kirjassa vankilaoloistaan kertoo Mohammadin lisäksi 13 muuta naisaktivistia. Kertomukset ovat varsin yhdenmukaisia.
Merkittävin yhdistävä tekijä naisvankien tarinoissa on valkoiseksi kidutukseksi määritelty eristyssellissä pitäminen pitkiä aikoja. Useat tällaisen kidutuksen kohteeksi joutuneet naiset on lisäksi pidätetty ilman oikeudenkäyntiä.
Heillä ei myöskään ole mahdollisuutta valittaa pidätyksistä minnekään, sillä oikeuslaitos ei ole puolueeton.
Naisia pidetään siis täydellisessä eristyksessä ja heidän unirytminsä rikotaan pitämällä sellissä valo päällä jatkuvasti. Lopputuloksena on totaalinen aistieristys.
Lue myös: CNN: Rap-muusikolle kuolemantuomio Iranissa osallisuudesta huiviprotesteihin
Tarkoitus kontrolloida kansalaisia
Mohammadin mukaan Iranin hallinto ei pyri saamaan vangeilta jotain tietoa vaan kontrolloida heitä.
Hän kertoo, että ollessaan itse vankilassa kyseisissä olosuhteissa, ainoa tapa päästä ulos sellistä “oli tunnustaa, katua ja tehdä yhteistyötä”. Juuri tähän valkoisella kidutuksella pyritäänkin.
Tarkoitus on, että vanki tunnustaa kaikenlaista viranomaisten mielestä valtionvastaista toimintaa. Mahdollinen tunnustus otetaan videolle myöhemmin käytettäväksi. Toisinaan vangin täytyy kirjoittaa katumuskirje, jossa hän pyytää anteeksi tekojaan.
Valkoinen kidutus tapauskertomuksineen on samalla järkyttävä mutta myös varsin paljastava todistus Iranin nykyhallinnon toiminnasta kaikkea toisinajattelua vastaan.