Kimmo Saarinen, Hannu Aarnio, Juha Jantunen, Pekka Ojalainen, Tari Haahtela: 100 suomalaista perhosta. Gummerus. 2019. 240 s.
Niin lietona lehtojen helke soi, niin vienona viestejä tuuloset toi, ja perhonen silkkisiipi, yli kaislojen karkeloi.
Eino Leino tuossa mittailee talven jäljiltä herännyttä Suomen luontoa runossaan Vanhoille. Silkkisiipi lienee päiväperhonen, kun se on Leinon verkkokalvolla karkeloinut.
Suomessa on dokumentoitu 122 päiväperhoslajia. Osa niistä on vain vierailulla, ennen talven tuloa ne lentävät jälleen pois lämpimään Välimerelle ja Afrikkaan. Yksi näistä on amiraali. Jos talvemme muuttuvat ilmastonmuutoksen myötä lämpimämmiksi, ehkä tämä isokokoinen ja kaunis silkkisiipi jää tänne pysyvästi.
122 on vähän, sillä Suomessa on kaikkiaan noin 2600 perhoslajia. Päiväperhosten lisäksi on kehrääjiä, kiitäjiä, mittareita ja yökkösiä.
Uhanalaisia päiväperhosia on paljon
Näistä päiväperhosista ehkä kolmasosa on uhanalaisia. Perhoskantoja heikentävät niin niiden elinalueiden ojitukset kuin umpeen kasvaminen. Myös taudit ja loiset tappavat. Ilmastonmuutos asettaa oman paineensa, erityisesti Pohjois-Suomessa.
Käsillä oleva kirja esittelee sata perhosta Suomessa. Osaan niistä törmää etsimättä.
Harvinaisempien perään on kuitenkin tarvottava hien otsaan nostavia ja paarmoja kimppuun houkuttelevia taipaleita ja maastoja - apolloperhonen Ahvenanmaalla, hopeatäpliä Lapissa (hopeatäplien tunnistaminen toisistaan on ainakin amatöörille oma ponnistuksensa; oranssi, musta ja ruskea ja satunnainen muu väri ovat melkoinen kaleidoskooppi).