Muusikko Sami Saaren hyvä ystävä Aki Sirkesalo menehtyi tsunamissa Thaimaassa vuonna 2004.
Muusikko Sami Saaren elämäkerta Ainutkertainen (Docendo) julkaistaan tänään. Kirjailija Laura Parkon kirjoittamassa kirjassa perehdytään artistin elämään aina lapsuudesta asti.
Saaren hyvä ystävä, laulaja Aki Sirkesalo menehtyi Thaimaan Khao Lakissa tsunamissa vuonna 2004. Kirjassa kerrotaan, kuinka Sirkesalon kuolema pysäytti koko Saaren elämän.
– Mun matsku jäi pimeyteen sillä hetkellä. Neljäs oli hyvä levy, mutta se ei kokenut minkäänlaista nousua. Tsunami ja Akin kuolema vei ymmärrettävästi kaiken huomion mediassa. Siitä alkoi mun elämässä ihan erilainen kausi. Meikäläisen soulkone alkoi sakata ja työt loppua. Palasin taas vähäksi aikaa suutariin töihin, Saari kertoo kirjassa.
Saarella todettiin keskivaikea masennus. Syynä kirjan mukaan oli Sirkesalon perheen kohtalo sekä Saaren oma parisuhde, joka oli kuivumassa ennen pariskunnan pojan syntymää.
– Ne olivat vaikeita aikoja, ehkä kaikkien vaikeimpia. Tuntui, ettei kukaan halua mua. Mua ei tarvita. Mä en saanut enää kitaristin pestiä mihinkään. Olin jo vakiintunut laulajaksi ja kitaristeja oli pilvin pimein. En kelvannut bändeihin, koska oli jotenkin noloa, että näkyvä solisti soittaakin ”vain” kitaraa bändissä. Mua ei kuultu radiossa eikä haluttu keikoille, koska mut muistettiin Akin kaverina, Saari kertoo kirjassa.
Saaren ja hänen naisystävänsä poika syntyi 25. helmikuuta 2005. Saari koki samaan aikaan ristiriitaisia tunteita; piti olla onnellinen poikansa syntymästä, mutta samalla hyvästellä 22 vuotta kestänyt ystävyys Aki Sirkesalon kanssa.
– Jouduin käymään ja turvautumaan lääkäriin ja lääkkeisiin. Huomasin, että se yksi muutaman kuukauden kokeilu noista niin sanotuista lääkkeistä osoitti mulle, että se masennuslääke on hirvittävä monsteri. Sitä meille suomalaisille on kuormalavoittain kaadettu suuhun.
Saari kertoo kirjassaan, että hän joutui olemaan terapeuttina monille ihmisille. Hänelle soiteltiin tiuhaan, kun Sirkesalon perhettä etsittiin ja monet purkivat juuri Saareen pahaa oloa ja ahdistusta.
Hiljalleen Saari aloitti nauttia alkoholia kotona. Kirjassa kerrotaan, kuinka hän odotti hetkeä, kun muut olivat nukkumassa ja hän sai avata kaljapullon.
”Sitten hän joi ja otti omaa aikaa, joi itsensä ulos kuvioista. Lopulta hän ei enää pitänyt omasta peilikuvastaan. Sami ei muista noista ajoista paljon. Oikein minkäänlaista muistijälkeä ei jäänyt. Suru oli puserossa, elämään ei ollut tarttumapintaa. Mielialalääkkeet veivät Samia huonompaan kuntoon. Hän jäi makaamaan sohvalle tyhjään kämppään. Pojan äiti otti lapsen kainaloonsa ja häipyi ovesta ulos. Tuli ero.”
Saari makasi pitkään sohvalla ja tuijotteli kitaroitaan seinillä ja telineissä. Hänellä ei ollut enää mitään, ei perhettä, ei keikkoja eikä rahaa.
– Kirjahyllyssä huomasin Guitar Player -lehden, jonka välissä oli opetus-cd. Eräs kitaristi oli ottanut selvää, kuinka soitetaan Jimi Hendrixin Bold as Love -levyn kitararaidat. Panin levyn pyörimään ja katselin opetusvideota. Soittaja näytti nuotti nuotilta, mitä efektejä Hendrix on käyttänyt missäkin kohdassa, mitä säveliä soitetaan, miten soinnut ja käännökset menivät.
Joidenkin kuukausien jälkeen Saari huomasi voivansa paremmin. Hän oli jättänyt lääkkeet ja mietti, mikä tekisi hänelle hyvää.
”Hän oli oppinut uusia juttuja ja niiden kautta hän alkoi tehdä taas kappaleita.”