Enontekiön Kilpisjärven Saana-tunturilla kilpailtiin eilen perinteisissä juhannusaaton hiihtokisoissa. Kurjasta säästä huolimatta tunnelma oli korkealla, kertoo kilpailun järjestelyssä vuosikymmeniä mukana ollut aktiivi.
Kilpailtava matka oli 152 metriä ja rata nousi loivasti. Nousua reitillä oli viitisen metriä ja hiihtopaikka sijaitsi noin 750 metrin korkeudessa merenpinnasta. Antti Honkonen, 74, oli mukana kilpailuissa muun muassa ajanottajana ja kirjanpitäjänä.
– Nopein aika oli 15 sekuntia ja muruset. Nautiskelevimmilla meni matkaan reilu kolme minuuttia, Honkonen kertoo.
Sää ei varsinaisesti suosinut kilpailua. Kilpisjärven Saanalla lämmintä oli noin kahdeksan astetta, tuuli oli kova ja vettä satoi.
– Minkäänlaista valitusta ei tullut. Toki ihmisillä oli kurjaa, mutta olimme kaikki sankareita, kun pääsimme pois kolmen tunnin reissun jälkeen. Minun iskulauseeni on, että mitä kurjempi ilma, sitä parempi tunnelma, Honkonen kertoo.
Ei ainoatakaan hyttystä
Kilpailuun osallistui tänä vuonna yhteensä 65 kilpailijaa kahdeksassa eri sarjassa. Se oli vähemmän kuin kilpailussa on viime vuosina ollut.
– Se johtuu tietysti tästä kaikesta säämyllytyksestä, jota tässä on ollut. Ihmiset luulivat, että täällä sataa ihan solkenaan, vaikka ei se sade niin paha nyt ollut.
Kosteat olot yhdistetään usein suureen määrään hyttysiä. Juhannushiihdossa hyttysiä ei näkynyt.
– Juuri oli uutinen jossakin iltapäivälehdessä, että täällä on hyttyshyökkäys tai -pommi. Täällä ei näkynyt ainoatakaan hyttystä. Tämä on niin korkealla ja täällä on lunta monin paikoin. Hyttynen ei tykkää lumesta.
Honkoselle tämä vuosi oli 29 kerta yhtajaksoisesti juhannushiidoissa. Lunta oli tänä vuonna vähemmän kuin monta kertaa aiemmin. Saanan pohjoispuolinen Saanajärvi on hiihtopaikan lähellä.
– Ensimmäistä kertaa minun aikanani Saanajärvi oli tänä vuonna avoinna.
Honkonen sanoo, että häntä motivoi osallistumaan juhannushiihtoon nöyryys luontoa kohtaan.
– Siinä tuntikin noustaan liukasta kivikkoista rinnettä, että päästään ylös hiihtopaikalle. Sieltä ei myöskään ole yhtään nopeampi tulla takaisin, koska liukkaus on edelleen vaarana ja kaikkia vähän väsyttää. Minun lähetystehtäväni, vaikka pakana olenkin, on, että ihminen oppisi terveyttä ja nöyryyttä luontoa kohtaan. Siinä ei voi hoppuilla. Uskon, että se on ihmisille suuri arvo.
Honkonen ja hiihtokilpailu ovat ikätovereita
Juhannushiihdon perusti nyttemmin edesmennyt eräopas Yrjö Metsälä, jonka syntymästä tuli viime kuussa kuluneeksi 100 vuotta. Hiihtokisan yhteydessä pidettiin hiljainen hetki Metsälän muistoksi.
– Minä olen vähän kuin Metsälän perinteen jatkaja, mutta en missään nipossa mielessä, Honkonen miettii.
Kilpailu järjestettiin jo 74. kerran. Ensimmäisen kerran juhannushiihdossa kilpailtiin vuonna 1946. Saksalaiset oli vain reilua vuotta aiemmin saatu karkotettua.
– Saksalaiset veivät Siilastuvan mukanaan Norjan puolelle. Onneksi he eivät polttaneet sitä ja se saatiin takaisin. Ensimmäiset turistit tulivat kesällä 1946, Honkonen kertoo.
Ensi vuonna juhlitaan sekä juhannushiihdon 75. kertaa ja Honkosen 75-vuotissyntymäpäiviä.
– Kuljemme hiihdon kanssa ikätovereina. Meillä on täällä ensi kesänä yhteiset 150-vuotisjuhlat.
"Meillä on tällainen dramaattinen demokratia"
Juhannushiihdon jälkeen vuorossa oli noin tunnin kestävä palkintojenjako. Jokaisen sarjan kolme parasta sai palkinnoksi Saana-mitalin. Palkintoja myös arvottiin osallistujien kesken.
– Kaikki olivat tasavertaisia. Kuka tahansa saattoi voittaa ihan merkittäviäkin palkintoja kuten vaikka viikon loman. Hitainkin saattoi meillä voittaa, toisin kuin jossakin muualla, jossa voittaja saa putsata pöydän. Meillä on tällainen dramaattinen demokratia, Honkonen nauraa.
Kilpisjärvellä syttyi myös kaksi juhannuskokkoa, sillä Lapissa ei ollut voimassa metsäpalovaroitusta.
Juhannushiihto on osa Kilipisjärven liikuntajuhannusta. Tapahtumassa on tänään kilpailtu suunnistuksessa Tunturirasteilla. Huomenna sunnuntaina juostaan Saanan tunturijuoksu ja kilpaillaan suopunginheitossa.