Suomalaisten työ- ja virkasuhteiden kokonaisansioiden mediaani oli viime vuonna 2 816 euroa kuukaudessa.
Tilastokeskuksen palkkarakennetilaston mukaan työ- ja virkasuhteiden yleisin kokonaisansio oli 2 600 euroa kuukaudessa vuonna 2017. Kokonaisansioihin lasketaan mukaan perus- ja taulukkopalkkojen ohella palkanlisät, ylityöansiot ja luontoisedut. Kokonaisansiot ovat bruttomääräisiä: niistä ei ole vähennetty veroja tai muita maksuja.
Palkkarakennetilasto kuvaa julkisen sektorin ja yksityisellä sektorilla yli viiden hengen yrityksissä työskenteleviä palkansaajia. Lukumääräisesti eniten työ- ja virkasuhteita oli välillä 2 600–2 699 euroa. Tämä oli yleisin ansioluokka.
Tyypillisiä ammatteja tässä ryhmässä olivat sairaanhoitajat, sosiaalialan hoitajat, kuorma-auton ja erikoisajoneuvojen kuljettajat sekä pankki- ja monet muut toimihenkilöt.
Puolet tienasi enemmän, puolet vähemmän
Työ- ja virkasuhteiden kokonaisansioiden mediaani oli 2 816 euroa. 50 prosentissa työ- ja virkasuhteista ansaittiin tätä vähemmän, 50 prosentissa tätä enemmän.
Kokonaisansioiden keskiarvo oli 3 087 euroa kuukaudessa. Tilaston työ- ja virkasuhteista 60 prosentissa kuukausiansio oli keskiarvoa pienempi. Tätä selittää se, että suurimmat kokonaisansiot nostavat aritmeettista keskiarvoa.
Vuonna 2017 osa-aikaisissa työ- ja virkasuhteissa ansaittiin tyypillisimmin 1 400–1 499 euroa kuussa. Kokonaisansioiden mediaani oli puolestaan 1 421 euroa, ja keskiarvo 1 519 euroa kuukaudessa.
Luvut ovat työ- ja virkasuhdekohtaisia ansioita. Ne eivät kerro yksioikoisesti osa-aikatöitä tekevien ansiotulojen määrää, sillä osa-aikainen palkansaaja voi samanaikaisesti työskennellä useammassa kuin yhdessä työ- tai virkasuhteessa tai yrittäjänä.
Selkeitä eroja ammattiryhmien välillä osa-aikaisuudessa
Palkkarakennetilastoon yhdistettyjen vuoden 2016 työssäkäyntitilaston tietojen perusteella 16 prosenttia osa-aikatyötä tekevistä palkansaajista työskenteli useammassa kuin yhdessä työ- tai virkasuhteessa ja/tai yrittäjänä. Toisin sanottuna 16 prosentilla osa-aikatyötä tekevistä oli useampi kuin yksi työ.
Vuoden 2017 palkkarakennetilasto kuvaa noin 1 670 000 työ- ja virkasuhdetta. Työ- ja virkasuhteista osa-aikaisia oli 16,8 prosenttia, yhteensä 280 000 kappaletta. Tämä vastaa työvoimatutkimusta, jonka mukaan 16,2 prosenttia palkansaajista työskenteli osa-aikaisina vuoden 2017 viimeisellä neljänneksellä.
Osa-aikaisuudessa oli selkeitä eroja ammattiryhmien välillä. Eniten osa-aikaisia virka- ja työsuhteita oli ammattiryhmissä palvelu- ja myyntityöntekijät ja muut työntekijät.
Osa-aikatyö harvinaista asiantuntija-ammateissa
Näiden ammattiryhmien yksittäisistä ammattiluokista osa-aikatyö oli yleisintä sanomalehtien jakajilla, läheteillä, pikaruokatyöntekijöillä, tarjoilijoilla ja myyntityöntekijöillä. Esimerkiksi pikaruokatyöntekijöistä 83 prosenttia ja tarjoilijoista 64 prosenttia oli osa-aikaisia.
Osa-aikatyö oli harvinaisempaa erityisasiantuntija- ja asiantuntija-ammateissa. Asiantuntija-ammateista osa-aikaiset työ- ja virkasuhteet olivat yleisimpiä kääntäjillä ja tulkeilla, hammaslääkäreillä ja yleislääkäreillä.
Kaiken kaikkiaan lääkäreistä 24 prosenttia työskenteli osa-aikaisissa työ- tai virkasuhteissa. Työssäkäyntitilaston vuoden 2016 tietojen mukaan osa-aikatyötä tekevistä lääkäreistä 41 prosentilla oli useampi kuin yksi työ.
Kiky näkyy tuntiansioissa
Työmarkkinajärjestöt solmivat kesällä 2016 kilpailukykysopimuksen (kiky). Sopimus kattaa työajan pidentämisen osalta kaikki järjestyneet alat pois lukien elintarviketeollisuuden, rakennusteollisuuden ja kuljetusalan.
Julkisella sektorilla kiky-sopimuksen vaikutus säännölliseen työaikaan oli palkkarakennetilaston aineiston perusteella selkeä: nousua puoli tuntia viikossa. Työajan pitenemisen johdosta keskimääräinen kokonaistuntiansio laski kuntasektorilla sekä valtiolla.
Myös yksityisellä sektorilla keskimääräinen säännöllinen työaika kasvoi edellisvuodesta, ja keskimääräinen kokonaistuntiansio oli vuonna 2017 kokoaikasilla palkansaajilla aavistuksen vuotta 2016 pienempi.
Kiky-sopimuksessa määriteltiin 24 tunnin pidennys vuosityöaikaan. Työajanpidennyksen tuntiansioita laskeva laskennallinen vaikutus oli säännöllisen työajan määrästä riippuen 1,3–1,5 prosenttia.