Kiira Korven runoteoksen saama kritiikki nostatti somemyrskyn – kysyimme ammattikriitikoilta, oliko HS:n julkaisema tylytys asiallista

Entinen taitoluistelija Kiira Korpi on ainakin tällä hetkellä yksi maan tunnetuimmista runoilijoista. Kiitos Helsingin Sanomissa tiistaina julkaistun kritiikin, joka on saanut aikaan laajaa keskustelua sosiaalisessa mediassa. Keskustelua on käyty niin Korven Hyppää vaan! -esikoisrunoteoksesta kuin siitä kirjoitetusta kritiikistäkin.

Arttu Seppäsen kynäilemässä kritiikissä Korven esikoisteosta kuvaillaan muun muassa surkeaksi runokirjaksi. Sosiaalisessa mediassa niin lehteä kuin kritiikin kirjoittanutta toimittajaakin on syytetty verkkokiusaamisesta.

Lue myös: Sara Sieppi kommentoi Kiira Korven runokirjan saamaa kritiikkiä: "Sitä saa ihmetellä, miksi nettikiusaamista on kaikkialla"

MTV Uutiset Livessä vierailleet kirjallisuuskriitikko Maaria Ylikangas ja Suomen Arvostelijain liiton puheenjohtajan Vesa Rantama pitävät kumpainenkin Helsingin Sanomissa julkaistua kritiikkiä asiallisena.

Rantama uskoo, että kritiikki meni osassa suomalaisista ihon alle siksi, että kritiikki kohdistui julkisuuden – ja siten laajasti seuratun ja arvostetunkin – henkilön kirjoittamaan teokseen.

Itsekin taiteesta kritiikkejä kirjoittavan Rantaman mukaan ihmiset eivät välttämättä tiedosta sitä, että mediassa taidetta on voitava kritisoida tarvittaessa painokkainkin sanakääntein.

– Se oli mielestäni tyypillinen, hyvin laadittu kirjakritiikki, jossa keskitytään teokseen. Se oli asiallinen, hyvin tehty ja ei yhtään henkilö menevä, Rantama pohtii.

Mitä on hyvä kritiikki ja mihin sitä tarvitaan? Pitäisikö kritiikkiä olla esillä mediassa enemmänkin? Katso keskustelu artikkelin alussa olevalta videolta!

Kritiikin perinteistä rooli ei ole kaikkien tiedossa

Rantama ei muista, että julkisuuden henkilön kirjoittama ja ison kustantamon julkaisema runoteos olisi aiheuttanut näin laajaa keskusteluja.

– Se kertonee siitä, että kritiikin perinteistä roolia ei enää täysin ymmärretä.

– On tosi kunnioitettavaa ja hienoa, että hän [Korpi] on tehnyt runoja ja antaa ymmärtää, että käsittelee teoksessaan vaikeita tunteita ja eroprosessia, mutta sitten, kun teos tulee julkiselle areenalle, ympäristö on erilainen kuin vaikkapa Instagram.

Ylikangas on samaa mieltä: Kun runot tuodaan julki taideteoksena, se on silloin altis kritiikille julkisella foorumilla.

Hänen mukaansa sosiaalinen media voikin osaltaan hämärtää ihmisille sen, mikä on rakentavasti kirjoitettua kritiikkiä ja mitä voidaan pitää asiattomana.

– Verkossa julkaistu kritiikki näkyy sosiaalisen median jakoina, eli se tulee ihmisten eteen sosiaalisen median sisältönä. Siinä saattaa olla joskus kärjistävä otsikko ja tekstin sanoma saattaakin olla hieman erilainen kuin mitä otsikko painottaa.

– Vähän epäilen, että tekstejä ei ole luettu kokonaan ennen kuin suututaan niistä, Ylikangas aprikoi.

Lue myös: Kiira Korpi vastaa runokirjansa hurjaan arvosteluun: "Olen todella ylpeä omasta kirjastani"

Sosiaalinen media hämärtää käsitystä taidekritiikistä

Sosiaalisessa mediassa käydyssä keskustelussa on pohdittu laajemminkin sitä, onko Korpi saanut runonsa Otavan julkaisemaksi vain siksi, että hän on julkisuuden henkilö.

Sekä Ylikangas että Rantama ovat sitä mieltä, että yleisesti ottaen julkkisstatus ei kerro, onko teos hyvä vai huono.

– Kirjoja ilmestyy valtavan paljon ja kirjallisuuden laatu on yleisellä tasolla hyvää. Myös ne julkkikset, joita kustantamot löytävät, voivat aivan hyvin kirjoittaa hyviä kirjoja.

– Ei ihmisen julkisuus tarkoita sitä, että hän pääsisi vain sen takia kustantamoiden julkaisuohjelmaan mukaan, Ylikangas pohtii.

Rantama puolestaan sanoo, että julkisuuden vaikutuksesta kirjojen julkaisuun tulee huolestua siinä vaiheessa, jos kirjailijalta vaaditaan esimerkiksi tietty määrä Instagram-seuraajia.

– En ole huolissani tästä ilmiöstä, Rantama tiivistää.

Mitä mieltä Kiira Korven Hyppää vaan! -teokseen tutustunut Vesa Rantama on runokirjasta? Katso hänen arvionsa artikkelin alussa olevalta videolta!