Lisähappi on keuhkofibroosia sairastavalle Lea Mustalahdelle elintärkeää. Se tuo elämään myös rajoituksia, mutta vaihtoehtoja ei ole.
– Tätä letkua pitkin tulee suurin osa siitä hapesta, mitä hengitän keuhkoillani, Lea Mustalahti esitteli kotinsa lattialla seisovaa laitetta Huomenta Suomessa.
Tuon laitteen ja siitä lähtevän perässä vedettävän letkun ansiosta Mustalahti pystyy elämään kotonaan. Jos happiletku menee lyttyyn eikä happea vähään aikaan tule, tunne on sama kuin jos joutuisi pidättämään hengitystä veden alla.
Kun Mustalahti lähtee kotoa vaikka kauppaan, hänen täytyy ottaa mukaan useampi happipullo. Yhdestä pari kiloa painavasta pullosta riittää happea kahdeksi tunniksi, joten menot on suunniteltava tarkasti etukäteen.
– Mukana on minimissään kaksi pulloa. Aina pitää olla yksi varapullo, jos sattuu jotakin, vaikka liikenneruuhka. Kun lähden kylään, mukaan tulee neljästä kuuteen pulloa.
Mustalahdella on käytössään myös ilmasta hapen ottava, ladattavalla akulla toimiva matkahappirikastin.
– Jos esimerkiksi haluaisin lähteä mökille viikonlopuksi, tämä on ehdottoman hyvä.
Nestehappi rajoittaa elämää, koska osa siitä vuotaa viiksistä ulos.
– Ympärilläni hiukseni ja vaatteeni ovat hapen käsittelemät. Vähän kuin olisi ympärillä kananmunankuori: olen koko ajan sellaisen happipilven sisällä.
– En voi mennä mihinkään julkisiin kulkuneuvoihin tai avotulen tai kuumuutta tuottavien laitteiden lähelle. Jos mennään ihan kaikkiin olemassa oleviin ohjeistuksiin, niin jopa hiusten harjaaminen on riskaabelia, koska siitä tulee staattista kipinää ja sähköä. Arjessa tarvitsen esimerkiksi ruoanlaittoapua, koska en voi itse mennä hellan ääreen keittelemään nestehappiviikset kasvoilla.
Rajoitukset ovat kuitenkin pientä, kun miettii, millainen tilanne voisi olla.
– Ellei minulla olisi mahdollisuutta saada lisähappea, olisi kaksi vaihtoehtoa: joko makaisin sairaalassa letkuissa kiinni koko ajan tai sitten makaisin jossain muualla, missä koiranputket kasvavat päällä.