Uutisoimme aiemmin lähihoitajakoulutuksesta valmistuvien opiskelijoiden heikosta osaamistasosta. Alan opettajat ovat ilmaisseet huolensa joitain opiskelijoita kohtaan, sillä näiden taidot eivät ole tarvittavalla tasolla. Yksi alalla huolta herättävä puute on hoitajiksi opiskelevien heikko kielitaito.
Video: Turvallisesta opiskeluryhmästä saa motivaatiota opiskeluun.
MTV Uutisten haastattelemat, sekä lähihoitajina työskentelevät että alaa opettavat ovat huolissaan kielenopetuksen tasosta koulutuksessa.
– Olen ihmetellyt, että melko paljon maahanmuuttajia tulee harjoitteluun vähäisellä kielitaidolla. Tulee virheitä, kun hoitosuunnitelmia ei osata lukea. Monen harjoittelu onkin sitten keskeytynyt, kertoo kotihoidossa työskentelevä hoitaja.
Töihin riittämättömällä kielitaidolla
Nimettömänä pysyttelevä opettaja sosiaali- ja terveysalalta tunnistaa ilmiön siitä, että alalla opiskelee sellaisia, joiden kielitaito ei riitä ammattillisen koulutuksen vaatimuksiin.
– Tällöin virheiden ja vaaratilainteiden riskit esimerkiksi koulutussopimusjaksoilla kasvavat ja ohjausvastuu työpaikkaohjaajalla on todella suuri.
Kielitaitovaatimus on keskeinen useissa terveydenhuollon tehtävissä potilasturvallisuuden kannalta, muistuttavat Stadin ammattiopiston ja aikuisopiston rehtorit Eeva Sahlman ja Annele Ranta.
Rehtorit toivoisivatkin, että opiskelijat, joiden opiskeluedellytyksissä tai terveydentilassa ilmenee puutteita, voitaisiin nykyistä helpommin ja riittävän ajoissa ohjata toiselle alalle.
Tuen tarve pitäisi tunnistaa ajoissa
Sosiaali- ja terveysalan opettaja harmittelee sitä, että usein oppilaitoksissa ei testata opiskelijan kielitasoa ja tuen tarvetta riittävän ajoissa, esimerkiksi jo opiskeluihin hakeutumisen vaiheessa.
– Uusi haaste on se, että tällä hetkellä pääkaupunkiseudun hoitoalan työpaikoissa on kova pula työntekijöistä. Kun valmista väkeä ei ole, töihin keikalle ja sijaisuuksiin joudutaan palkkaamaan opiskelijoita, joilla opinnot eivät ole valmiita tai joilla opinnot eivät ole esimerkiksi edenneet suomen kielen haasteiden vuoksi.
– Jos oppilaitoksessa huomataan, että tällainen jo töissä käynyt opiskelija ei sovellukaan alalle tai hänen kielitaitonsa ei riitä opiskeluun, on sitä todella vaikea perustella opiskelijalle. Hän saattaa itse olla sitä mieltä, että pystyy työskentelemään alalla, kun kerran on töitäkin saanut.
Millaiset ovat opettajien valmiudet?
Ongelmana on opettajan mukaan myös se, että eri lähtötasoja ei huomioida koulutuksessa.
– On muistettava, että maahanmuuttajataustaiset eivät ole heterogeeninen ryhmä, vaan heillä on hyvinkin erilaisia koulutus- ja kielitaustoja.
– Surullista on se, että usein oppilaitoksissa nämä opiskelijat niputetaan samaan porukkaan riippumatta siitä, onko taustalla esimerkiksi aiempi korkeakoulututkinto omassa maassa tai onko opiskelija jo taustaltaan kirjoitustaidoton. Tällaisessa ryhmässä kummankin opiskelijan eteneminen on usein heikkoa.
Opettajan mukaan oppilaitoksilla on tärkeä rooli silloin, kun mietitään, päästetäänkö opiskelija aina eteenpäin opinnoissaan, vaikka hän ei saa suorituksia kasaan, puututaanko tilanteisiin ja ohjataanko opiskelija uudelleen kielitasonsa mukaisiin opintoihin.
Opettajat tarvitsisivat hänen mukaansa riittävät valmiudet tällaisten päätösten edessä.
– Onko opettajia riittävästi koulutettu ja ohjattu tunnistamaan nämä haasteet?