Tunnetusti ja tutkitusti suurin osa suomalaisista haluaisi asua pientalossa. Toive on kuitenkin toteutunut vain hiukan yli puolen kohdalla. Koko maassa pientalojen osuus uudistuotannosta on puolet, mutta kasvukeskuksissa huomattavasti pienempi - ja juuri niissä kysyntä olisi kovimmillaan.
Ratkaisuksi rakennusmaan puutteesta tai kalleudesta kärsiviin kasvukeskuksiin on suunniteltu normaalia tiiviimpää rakennustapaa - pienille tonteille toteutettavaa "kerrospientalo-rakentamista." Englantilaisia TV-sarjoja seuraaville ajatus on tuttu; meillä harvoin nähty mutta pari esimerkkiäkin on jo nähtävissä - pääkaupunkiseudulla esimerkiksi Olari, Laurinlahti ja Säterinmetsä.
Valtin teknillinen tutkimuslaitos VTT tutkii asiaa "Matala ja tiivis"-tutkimushankkeessaan. Joitakin väliaikatietoja tästä Pekka Lahden vetämästä tutkimuksesta on jo kuultu; painosta kirjan odotetaan tulevan alkuvuoden aikana.
Ajattelutapa vaatii uusia asenteita paitsi kaavoittajilta, myös rakennusteollisuudelta ja suunnittelijoilta. Koska se koskee täydennys- ja tiivistysrakentamista, se ei lisää yhteiskunnan infrastruktuurikustannuksia.
Helsingin Konalassa on myös kaavoitettu Olli Lehtovuoren mukaan nimetty Lehtovuoren alue. Alueelle tullaan rakentamaan noin 90 omakotimaista kaupunkipientaloa. Muun muassa asuntohallituksessa pitkään vaikuttanut Lehtovuori on maamme aravapientalosuunnittelun uranuurtajia ja kärkimiehiä.
"Pienkerrostalo on talotyyppi, jossa on vähintään kaksi kerrosta päällekkäin," hän selventää eroa kerrospientaloon. "Täällä näin ei ole, vaan kaikki asunnot ovat vierekkäin eikä yksikään toisen asunnon päällä.
Meidän puukaupunkiperinteemme lähtee juuri tällaisesta kaupunkimaisesta pientaloasutuksesta -esimerkiksi Kokkolan vanhassa kaupungissa pienimmät omakotitontit ovat 190 neliötä. Valitettavasti tämä perinne katkesi sotien jälkeen."
Yleishyödylliset rakennuttajat näyttämään esimerkkiä?
Lehtovuori näkee asukkaan etuna mahdollisuuden omaan pihaan, kunnan etu taas on korkea maankäyttöaste. Konalan alueesta hän odottaa muodostuvan koekentän, jonka kokemuksia voidaan jatkossa hyödyntää muuallakin. Muiden alan osaajien tavoin hänkin antaa nokkosia erityisesti kaavoitukselle:
"Kaavoitus tallustaa edelleen 60-luvun alussa löytämällään polulla. Keskimääräinen kaavoittaja tuntee kolme asumamuotoa: tavanomaisen kerrostalon, yhtiömuotoisen rivitalon ja suuritonttisen omakotitalon. Mielestäni juuri kaavoituksen tulisi uusiutua ja lähteä siitä, että saataisiin asunnontarvitsijoille enemmän vaihtoehtoja valittavaksi.
Valitettavasti ihmisen ja asukkaan kannalta - jotka kai sentään ovat asuntorakennusalan päähenkilöt - juuri mitään kehitystä ei ole tapahtunut. Tietysti kerrostalojen julkisivut ovat hiukan monimuotoisempia ja koristeellisempia, mutta sisällöllisesti asuntorakentamisessa ei ole tapahtunut paljoakaan kehitystä."
Alan yrittäjätkään eivät selviä moitteitta: "Yritystoiminnalla on myös ollut osuutensa kaavoituspolitiikkaan. Se on yleensä yrittänyt mennä yli siitä mistä aita on matalin. Nyt on luojan kiitos nähtävissä oireita siitä, että tällaisesta hyvin vahavasta tuottaja- ja bisneskeskeisyydestä ollaan hiljalleen liikkumassa kohti asukasehtoista asuntorakentamista. Nyt on näytönpaikka ns. yleishyödyllisillä asuntorakennuttajilla."
(Joka Kodin Asuntomarkkinat MTV3 20.1.2002)