Keke Rosberg

Keken ura tilastoina

Hyvät esitykset pikkuformulasarjoissa johtivat siihen, että Keke pääsi tekemään F1-debyyttinsä Etelä-Afrikassa 1978 häntäpään tallin Theodoren kalustolla. Ensimmäisissä aika-ajoissaan hän ylsi 24. ruutuun. Kisa päättyi polttoainevuotoon. Kaksi viikkoa myöhemmin ajettiin MM-sarjan ulkopuolinen F1-kilpailu Silverstonessa. Mukana olivat lähes kaikki huippukuskit. Rosberg yllätti ajamalla sateisessa säässä voittoon. Kaudella 1978 Rosberg kilpaili MM-sarjassa myös ATS- ja Wolf-tallien autoilla, mutta jäi ilman MM-pisteitä.

Kausi 1979 alkoi Keken osalta Pohjois-Amerikassa CanAm-sarjassa. Formula ykkösistä järjestyi kuitenkin kesken kauden töitä, kun Wolf-kuski James Huntin motivaatio lopahti Monacon GP:n jälkeen. Keke ajoi Wolfille seitsemän kilpailua, mutta kalusto ei antanut mahdollisuutta menestymiseen.

Kaudet 1980 ja 1981 Keke ajoi Wolf-tallin ostaneen Emerson Fittipaldin laskuun formula ykkösissä. Fittipaldi toimi itse aluksi tallin toisena kuljettaja ottaen aggressiiviselta Rosbergilta sekuntikaupalla pataan. Keke kaasutteli heti kauden 1980 avauskisassa kolmanneksi. Sen suurempaa menestystä kaksi Fittipaldilla vietettyä vuotta eivät kuitenkaan tarjonneet.

Seuraavalla kaudella kaikki muuttui. Vaikka Keke ei ollut saavuttanut kaudella 1981 ainuttakaan MM-pistettä, palkkasi Frank Williams suomalaisen tallinsa kuljettajaksi kaudeksi 1982. Williams oli ollut kuljettajatilanteen suhteen pakkoraossa, sillä hänen kauden 1981 kuljettajistaan Alan Jones lopetti tuohon kauteen ja myös Carlos Reutemann oli viittä vaille valmis ripustamaan kypäränsä naulaan. Jones tosin teki muutamaa vuotta myöhemmin vielä surkean paluun kuninkuusluokkaan.

Mestaruuskausi 1982

Rosberg sai Williamsilla elämänsä tilaisuuden. Hän nousi nopeasti tallinsa ykköskuljettajaksi, kun puoliväkisin mukaan suostuteltu Reutemann jätti hommat lopullisesti kauden toisen osakilpailun jälkeen.

Rosbergin mestaruuskausi oli formula ykkösissä lähes sekasortoinen. Turbomoottoristen autojen vallankumous oli jo ovella. Renault'n turboautot veivät paalupaikat kymmenessä osakilpailussa, mutta ruutulippua niillä ei juuri nähty. Keken Williams käytti sen sijaan Ford Cosworthin vapaasti hengittävää kolmelitraista DFV V8-moottoria. Auto oli luotettava.

Kauden ensimmäiset harjoitukset Etelä-Afrikan Kyalamissa jouduttiin peruuttamaan, kun kuljettajat lakkoilivat vaatien turvallisuutensa parantamista. GP päästiin kuitenkin ajamaan normaalisti. Kauden toiseksi osakilpailuksi suunniteltu Argentiinan GP jouduttiin sitä vastoin peruuttamaan kokonaan.

Kauden toisena osakilpailuna ajettiin lopulta Brasilian GP kaksi kuukautta avauskisan jälkeen. Sitä varjostivat diskaukset. Kisan alun perin voittanut Brabhamin Nelson Piquet sekä toiseksi sijoittunut Rosberg hylättiin lopputuloksista. Heillä oli ollut autossaan vesitankit, jotka oli täytetty ennen kisaa. Näin autot oli saatu sääntöjen edellyttämään minimipainoon. Vesi oli kuitenkin valutettu pois kisan alussa, jolloin autoista tuli alipainoiset. Tankit täytettiin taas heti kisan jälkeen ennen punnitusta. Virallisen selityksen mukaan vettä piti käyttää jarrujen jäähdyttämiseen. Ferrari protestoi asiasta, ja sai kärkikaksikon hylättyä. Williams-talli jätti huhtikuisen San Marinon GP:n väliin vastalauseeksi Rosbergin hylkäämiselle.

Belgian Zolderissa ajetun kauden viidennen osakilpailun aika-ajoissa sattunut onnettomuus päätti erään kaikkien aikojen parhaan kuljettajan, Ferrarin Gilles Villeneuven (kuvassa yllä) elämän. Kanadan GP:n lähdössä Riccardo Paletti paloi Osella-autoonsa kolarin jälkeen. MM-sarjassa 16 pistettä Kekeä edellä ollut Ferrarin Didier Pironi katkaisi molemmat jalkansa sateisella Hockenheimilla sattuneessa onnettomuudessa ja joutui jättämään kauden viisi viimeistä kisaa väliin.

Rosberg nousi MM-sarjan kärkeen voittamalla kauden kolmanneksi viimeisen osakilpailun Sveitsin GP:n, joka ajettiin kuitenkin Ranskan Dijonin radalla. Keke ohitti johtaneen Alain Prostin vain kolme kierrosta ennen maalia. Mestaruutensa Keke sinetöi viidennellä sijallaan päätösosakilpailussa Las Vegasissa Caesar's Palacen parkkipaikalla.

Rosberg voitti mestaruuskautensa aikana vain yhden osakilpailun. Aikaisemmin ainoastaan Michael Hawthorn oli yltänyt mestariksi yhdellä voitolla vuonna 1958. Keke oli kuitenkin kauden tasaisin kuljettaja - ja näin ehdottomasti mestaruutensa ansainnut.

Williams-talli vajoaa

Williams-talli oli kaudella 1983 jo pahasti altavastaajan asemassa vapaasti hengittävillä moottoreillaan. Keke ajoi silti kauden aikana uransa ehkä hienoimman osakilpailuvoiton. Monacon kaduilla suomalainen pystyi ajotaidoillaan ja taktikoinnillaan kääntämään voimasuhteet hetkeksi itselleen edullisiksi. Ruhtinaskunnan kadut olivat GP:n alkaessa vielä kosteat aamun sateesta. Sade oli jo tauonnut, mutta Keke oli kärkikuljettajista ainoa, joka uskalsi lähteä matkaan kuivan kelin kumeilla. Kun muut tulivat renkaidenvaihtoon toisen kierroksen jälkeen, kiihdytti Rosberg tavoittamattomaan johtoon. Muihin voittoihin Keke ei kauden aikana yltänyt.

Kaudeksi 1984 Williams sai vihdoin autoihinsa Hondan turbot. Auto oli kuitenkin huono ajettava. Kun muut kärkitallit olivat alkaneet rakentaa autojaan hiilikuidusta, jatkoi Williams yhä alumiinirakenteisella alustalla. Yksi huippuhetki tähänkin kauteen kuitenkin mahtui. Dallasissa ajettiin USA:n GP upouudella radalla kuumissa olosuhteissa. Radan asvaltti lohkeili jo kisan alla. Sekä Keke että moottori kestivät rankat olosuhteet, ja näin Rosberg kaasutteli ruutulipulle ykkösenä ajaen Hondan turbolle sen ensimmäisen osakilpailuvoiton. Ainoastaan Ferrarin Rene Arnoux ehti Dallasin kisassa maaliin Keken kanssa samalla kierroksella. Saman kauden Itävallan GP:ssä Williams-auton surkeus oli edennyt siihen pisteeseen, että Keke jätti kisan vapaaehtoisesti kesken väittäen, ettei pystynyt ajamaan autolla. Kauden seitsemän viimeistä kisaa päättyivät keskeytyksiin.

Williams-tallin ilmapiiri oli parin vaisun kauden seurauksena myrkyttynyt, eivätkä Keken fiilikset ainakaan parantuneet siitä, että talli palkkasi kauden 1985 toiseksi kuljettajakseen Nigel Mansellin. Keke oli avoimesti vastustanut Mansellin tuloa tallikaverikseen. Keke olisi halunnut vaihtaa tallia, mutta hänellä oli sopimus voimassa Williamsin kanssa, joten ajettava oli. Uusi Williams osoittautuikin hyväksi autoksi. Keke johti heti kauden avauskisaa - ennen kuin turbomoottori petti. Epäluotettava Hondan moottori oli alkukaudesta tallin akilleenkantapää: Rosbergin kauden neljä ensimmäistä kisaa jäivät kaikki kesken. Kesäkuussa Honda toi moottoristaan uuden version, joka oli mahtava parannus aikaisempaan verrattuna. Keke osoitti heti taitonsa, kun alla oli jälleen kunnon kalusto. Detroitissa ajetussa USA:n GP:ssä hän lähti matkaan viidennestä ruudusta ohittaen avauskierroksella Mansellin, Prostin ja Alboreton. Kisan kahdeksannella kierroksella johdossa ajanut Ayrton Sennakin joutui nöyrtymään Keken vauhdin edessä. Suomalainen ajoi lopulta selvään voittoon. Ison-Britannian GP:n aika-ajoissa Silverstonessa Keke teki ennätyksen, joka kesti aina 2000-luvulle saakka: hänen paalupaikkakierroksensa oli keskinopeudeltaan (258,983 km/h) formula ykkösten historian kovavauhtisin. Parempaan pystyi vasta Juan Pablo Montoya Monzassa vuonna 2002.

Seuraavalla kaudella edessä ollut Rosbergin siirtyminen McLarenille julkistettiin kesken kauden 1985. Uutisen jälkeen Williams nosti Mansellin ykköskuskin asemaan. Vaikka Keken katseet olivat jo seuraavassa kaudessa, ajoi hän Williamsille loppukauden aikana läksijäislahjaksi vielä yhden ykkössijan kauden päätöskisassa Australian Adelaidessa. Kauden MM-pisteissä Keke sijoittui kolmanneksi.

Kausi 1986 jäi Rosbergin viimeiseksi formula ykkösissä. Hän ajoi vastoinkäymisten täyttämän kauden McLarenilla. Kun tallikaveri Alain Prost kiisi mestaruuteen, ylsi Keke vasta MM-sarjan kuudenneksi.

Elämää formula ykkösten jälkeen

F1-uransa jälkeen Rosberg ryhtyi manageroimaan muita kuljettajia. Hän luotsasi Jyrki Järvilehdon ja Mika Häkkisen mukaan kuninkuusluokan huipputalleihin. Myöhemmin hän toimi myös ranskalaisen Olivier Panisin taustavoimana.

Ykkösten jälkeen Keke ei malttanut pysytellä kovinkaan pitkään poissa ratin takaa. Hän lähti mukaan Peugeotin urheiluautojen prototyyppiprojektiin 1990-luvun alussa saavuttaen pari voittoa. Pian hän siirtyi vakioautojen DTM-sarjaan, jossa vaikutti sekä kuljettajana että tallipäällikkönä. Ajohommat mies jätti lopullisesti 1990-luvun puolenvälin tienoilla, mutta Team Rosbergin kilpa-autotallia hän on sen jälkeen luotsannut useammissakin pikkuformulaluokissa ja DTM:ssä.

Keke palasi F1-varikoille kaudella 2005, kun hänen Nico-poikansa ajoi voitokkaasti formula ykkösten pikkuveliluokassa GP2:ssa. Keke oli taustavaikuttajana viemässä Nicoa kaudeksi 2006 vanhan tallinsa Williamsin kilpakuljettajaksi.