Keisarillinen empire

Nimensä se sai Napoleonin valtaan astumisesta Ranskan vallankumouksen myötä. Napoleonin ensimmäisen vaimon, Josephine de Beauharnaisin, sanotaan vaikuttaneen paljon tyylin syntyyn. Myös Aleksanteri I suosi empire-tyyliä. Niinpä sitä voidaankin pitää kahden keisarinvallan tyylilajina.

Vanhat viholliset Ranska ja Englanti kehittivät tyyliä kumpikin omaan suuntaansa. Muusta Euroopasta poiketen Englannissa empire-tyyliä vastaakin samoin klassiseen tyyliin pohjautuva recency-tyyli. Suomella oli siihen aikaan vilkkaat kauppayhteydet Englannin kanssa, joten meikäläinen empire on lähempänä recencyä kuin varsinaista ranskalaista empireä. Kuitenkin esimerkiksi Helsingin Senaatintori ja sitä ympäröivät rakennukset ovat puhdasta empireä.

Innoitusta antiikista ja Egyptistä

Monet empire-esineet olivat hyvin samankaltaisia kuin sitä edeltäneessä kustavilaisessakin tyylissä. Käytössä olivat samat koristeet ja ideat kuin aikaisemmassakin klassismin aallossa, mutta hiukan muunneltuina ja hiukan mahtipontisemmin esitettyinä.

Antiikin ihannoinnista kielii esimerkiksi se, että koristeaiheet olivat usein egyptiläisiä: oli auringonsäteitä, sfinksejä, papyryksen lehtiä, joutsenia sekä lisäksi muun muassa jousia ja nuolia. Eräs tyylille tyypillinen hahmo on griippi eli aarnikotka, jolla on kotkan pää ja siivet ja leijonan ruumis. Huonekaluissa käytettiin paljon myös veistettyjä maskaroneja eli kasvonaamioita. Leijonahahmot, jotka pitävät rengasta suussaan ja toimivat kaappien ja laatikoiden vetiminä, ovat näitä tyypillisimmillään.

Nuoli- ja keihäsaiheita käytettiin myös verhotankojen koristeina – ja jopa verhotankoina: tangot saattoivat rakentua kahdesta ristikkäisestä keihäästä. Upeissa verhoasetelmissa käytettiin kaikissa mahdollisissa kohteissa. Sisustuksessa suosittiin erityisesti mahonkia ja akaasiapuuta. Hienoimmat huonekalut oli tehty kiillotetusta ja viilutetusta mahongista.

Kylmät värit vallalla

Kotien värimaailma ulottui valkoisesta hienostuneeseen vaaleanharmaaseen, kultaan ja edelleen kirkkaisiin, selkeisiin perusväreihin kuten punaiseen, vihreään ja siniseen. Myös mustaa pidettiin tyylikkäänä värinä. Keltainen oli erityisesti talojen julkisivussa käytetty juhlava väri, ja juhlahuoneistojen seinät maalattiin usein keltaisiksi. Väriasteikkoa on myöhemmin moitittu kovaksi ja kylmäksi, mutta sillä olikin tarkoitus tehdä juhlava vaikutelma.

Suorat linjat, pylväät ja pronssikoristeet olivat suosiossa. Ompelu- ja kirjoituspöydät yleistyivät. Uusinta uutta oli psyyke eli lattialla vapaasti omassa telineessään liikkuva suuri peili. Huonekalujen haluttiin muistuttavan temppeliä, uunien pylvästä. Niinpä sisustus oli kauttaaltaan jäykkää. Kaapit syrjäyttivät arkut, ja yläluokka alkoi hankkia myös soittimia.

Huonekalut viimeisteltiin pronssin- tai kullanvärisillä koristeaiheilla. Muita aiheita olivat edellisten lisäksi myös uurnat ja trofeet. Tuolikankaitten valmistamisessa käytettiin usein hevosen häntäjouhia. Kankaitten koristelussa käytettiin useita erilaisia tekniikoita.

Kodikas, käytännöllinen biedermeier

Myöhäisempiren toinen nimi "biedermeir" oli alkujaan haukkumanimi, joka yhdistettiin kahden saksalaista pikkuporvarillisuutta pilkkaavan kuvitteellisen hahmon nimistä.

Biedermeier-tyyli vaikutti erityisesti Saksassa ja Itävallassa, mutta tunnettiin meillä Pohjolassakin. Sillä tarkoitetaan empiren tasaantunutta, porvarillistunutta ja hillittyä muotoa, josta on jätetty pois empiren mahtaileva koristeellisuus. Selkeänä, käytännöllisenä ja kodikkaana tyylinä biedermeierilla on edelleen ystäviä.

Huonekalujen koristeet olivat nyt jo hillittyjä, mutta esimerkiksi kaunista puu-upotusta eli intarsiakoristelua käytettiin paljon. Myös varsinaisen empiren ajalla suositut lyyrat, runsaudensarvet, joutsenet, nousevat auringot ja viuhkat olivat edelleen käytössä.

Tuolien ja sohvien vieterijousitukset keksittiin biedermeierin ajalla, ja yhtenäisiä kalustoja sohvineen, nojatuoleineen ja pöytineen alkoi näkyä yhä useammassa kodissa. Pikkutuoleissa oli voimakkaasti kaartuvat linjat. Esimerkiksi käsinojat "jatkuivat" kiemuraisena koristeena alaspäin.

Nykypäivän empirevinkit

Aitoja empire- ja biedermeierkalusteita löytää suhteellisen helposti antiikkiliikkeistä. Sille joka tahtoo saada sisustukseensa ajan vaikutteita vähemmällä rahalla, voi suositella esimerkiksi pystysuoria linjoja, sirorakenteisia mutta tyylikkäitä huonekaluja ja vaaleita värejä, erityisesti helmenharmaata.

Verhot saavat olla runsaita, ja niissä suositaan moninkertaisuutta ja uhkeita asetelmia. Yksivärinen sohvakalusto on samaa sarjaa nojatuolien kanssa, ja sisustukseen kuuluu useita vankkoja, hyvinvoipia viherkasveja.

Hopealangasta punotut hedelmäkorit olivat empiren ajalle tyypillisiä, ja samankaltaisia on edelleenkin myynnissä, mutta materiaalina on teräs. Lattialla seisova, käännettävä peili tuo myös ripauksen empiretunnelmaa sisustukseen, jos tila vain antaa myöten hankkia sellaisen kapistuksen!

Teksti: Hanna Myllys / Mediafocus
Kuvat: Asko, Image After, Värisilmä