Superkarismaattinen Springsteen sai Olympiastadionin tanssimaan hyvän olon rockillaan. The E Street Bandin sanotaan olevan maailman paras bändi ja Bruce Springsteeniä tituleerataan rock-musiikin Pomoksi, enkä yhtään ihmettele näitä ylisanoja perjantaisen konsertin jälkeen.
Aika ajoin tuntui, että yleisö oli ollut kenraaliharjoituksissa mukana, sillä niin saumattomasti se söi Springsteenin kädestä.
Toista kertaa Suomessa vierailevassa amerikkalaisen rockin pioneeriryhmässä on kieltämättä jotain maagista. Vaikka antiamerikkalaisuus on pop ja kyynisyys ja laskelmoitu nihilismi tuntuvat usein olevan päivän sana mediassa ja populäärikulttuurissa, unohtuvat moiset näkökulmat maailmaan, kun Springsteen huudattaa Helsinkiä Born To Runin tahtiin.
Springsteen ja E Street Band ovat tulleet antamaan ihmisille hetken hengähdystauon kyynisyydestä ja mahdollisuuden kerrankin halata sitä naapuria kylmän katsekontaktin välttelemisen sijaan.
Jo seniori-ikäinen Pomo oli halki kolmetuntisen keikan energinen, hymyilevä ja alati valmis tarttumaan yleisöä kädestä ja vetelemään kuuluisia polviliukujaan halki lavan. Bändin pitkä soittohistoria näkyy varmuudessa ja rentoudessa, mikä oli aistittavissa jokaisen pelimannin elkeistä.
