Minna* kertoo 9-vuotiaan tyttärensä joutuvan syrjinnän kohteeksi joka päivä. Tämä on jatkuvaa taistelua, hän sanoo.
Ulkomailla joitakin vuosia asunut Minna muutti takaisin Suomeen, kun hänen tyttärensä Anni* oli viisivuotias.
– Annilla on kehitysvamma, jonka takia hänellä on vaikeuksia puheen muodostamisessa. Ulospäin hän näyttää kuitenkin samanlaiselta kuin muutkin ikäisensä, Minna kertoo.
Jo lentokoneessa matkalla Suomeen Minna huomasi asenneilmaston muutoksen.
– Vieressä istunut pariskunta alkoi valittaa tyttäreni irvistelevän heille, mikä ei pitänyt paikkaansa. Ei Anni osannut irvistellä tai tehnyt sitä tarkoituksella. Asiasta nousi hirveä meteli, joka jatkui vielä matkalaukkuja odotellessa. Sain kuulla kasvattaneeni tyttäreni huonosti.
"Tyttö ei kuulu tänne"
Seuraavat ongelmat koittivat syksyllä, kun Minnan piti saada Annille päiväkotipaikka. Kolme vuotta tavallisessa päiväkodissa ulkomailla pärjänneelle tytölle ei tahdottu antaa samoja mahdollisuuksia Suomessa.
– Anni pärjäsi ulkomailla päiväkodissa erinomaisesti. Mutta kun annoin tytön paperit suomalaisen päiväkodin johtajalle, hän totesi, että voi kyllä ottaa paperit vastaan, mutta tyttö ei tänne kuulu. Miten hän saattoi sanoa noin lukematta ensin papereita? Minna kysyy.
Johtajan sanoista järkyttynyt Minna otti yhteyttä vammaisneuvostoon ja sai sieltä tukihenkilön päiväkohdin johtajan kanssa käytyihin tapaamisiin. Lopulta päiväkotipaikka järjestyi, ja päiväkotiaika sujui hyvin.
Vanhemmat hyväksyvät syrjinnän
Minna kertoo nähneensä syrjintää myös pihapiirissä, missä useat lapset leikkivät yhdessä.
