Kaustisen festivaali ponnistaa uuteen aikaan talkoohengellä

Uuden yhdistyksen pöytä on puhdas, sitä eivät rasita kansanmusiikkisäätiön konkurssi eivätkä oikeudenkäynnit.

Uusi nousu vaatii ilmaista työvoimaa, myös soittajien puolelta. Festivaali on avoin kaikille Suomen pelimanneille, tämän kesän juhlille tulikin kaikkiaan 350 eri esiintyjäryhmää. Näistä 50:lle maksetaan palkkio, muut soittavat ilmaiseksi.

- Viime vuonna pääsimme jo nollatulokseen ja meillä on tulevaisuuteen katsova hyvä henki. Kuluja leikataan nyt, jotta vastaisuudessa voidaan ottaa hinnakkaampiakin esiintyjiä, kertoo festivaalin taiteellinen tuottaja Antti Paalanen.

Festivaali on nyt moni tavoin hiljaisempi, eli vähemmän äänentoistoa, enemmän akustista musiikkia. Ja myös vähemmän yleisöä, mutta näin Pro Kaustinen on suunnitellut asioiden tapahtuvan. Nyt eletään ylimenokautta, ”palataan juurille”. Ilmaispelimanneja on festivaalille pyrkinyt sitä vastoin niin paljon, että kaikille ei riitä yleisöä. Vaikkapa Sibelius-Akatemian nuorten oppilaiden hienossa konsertissa kalliosalin iso katsomo oli miltei tyhjä. Akatemia esittäytyy festivaalilla 30-vuotisen koulutuksen kunniaksi.

Mitä tuo ”juurille paluu” tarkoittaa sisällön ja musiikkikulttuurin kannalta, taiteellinen tuottaja Antti Paalanen?

- Meillähän on teemana tänä vuonna ”Ei mitään rajaa”. Mitä musiikki kenellekin merkitsee… Se on rajaton riemu avata ovia ja kutsua väkeä tänne. ”Paluu juurille” ei ole niinkään konkreettista sisältöä, vaan hengen asia. Suomalainen ja pohjoismainen perinne on laaja, filosofoi Antti Paalanen, Sibelius-Akatemiasta valmistunut harmonikkataituri.

Perussuomalaisten miehittämä Kaustisen kuntahallinto tukee festivaalia – ja kansallisten arvojen korostaminen tuntuu olevan muutenkin ajan henki.Eikö kansanmusiikki ole kuitenkin aina maailmanmusiikia, onko teidän ”henkenne” nyt maailmanmusiikin vai siniristilipun henkeä?

- Tämä on edelleen monikulttuurinen festivaali. Me yhdistämme suomalaisen kansanperinteen ja monista muista maista tulevan kansanperinteen. Kyllä meillä on enemmänkin sateenkaaren kuin sinilipun värejä.

Rocktähtiä Kaustinen tuskin enää kaipaa (tänä vuonna esiintyy siltikin Anna Puu ja Jukka Kuoppamäki). Kun Leningrad Cowboysin kaltaiset tähdet jyräsivät areenalla 2000-luvun alkuvuosina, paikalliset pelimannit tunsivat itsensä tyystin ulos suljetuiksi. Nyt soitetaan vaikka traktorin lavalla akustisesti. Entä jos mennään jo liiaksi toiseen suuntaan? Jos ohjelmisto perustuu harrastajiin, joita on 80 prosenttia esiintyjistä, ja vain harvoihin ulkomaalaisiin vieraisiin, voiko festivaali käpertyä menneeseen, typistyä muutaman kaustislaisen pelimannisuvun ylläpitämäksi kyläjuhlaksi?

- En näe asiaa noin. Meillä on esiintyjiä yli kymmenestä maasta - kovia kansanmusiikin taitajia, vaikka eivät olisi suuren yleisön tuntemia nimiä. Sellainen on vaikkapa Grammy-ehdokkaana ollut yhdysvaltalaisviulusti Casey Driessen. Tämä on edelleen globaali festivaali, luukut ovat auki maailmalle, sanoo taiteellinen tuottaja Antti Paalanen.

Kovinkaan etnoa ohjelmisto ei ole. Muutama vuosi sitten Kaustisen hullaannuttanut intiaani Buffy Sainte-Marie (Universal soldier-hitin tekijä) keikkaili tiistaina Helsingissä, Kaustisella asiasta ei tiedetty mitään.

Mutta festivaalilla esiintyi jälleen Näppärikurssien lasten jättimäinen orkesteri. Tämä yhtä lailla Sibelius-Akatemian koulutuksen ja muutaman kypsyneen huipun kanssa (mm. yhtyeet Saaga Ensemble ja Tsuumi Sound System) todistavat, että kotimainen kansanmusiikin kasvusto on alati rehevä.

Kaustisen kansanmusiikkifestivaali alkoi 8.7. ja päättyy 14.7.