Katynin teloituksilla yhteys Suomen talvisotaan

- Teloituksia Katynissa aikaistettiin, koska vankileireille haluttiin saada tilaa mahdollisia suomalaisia ja Baltian maista saatavia sotavankeja varten, kertoo Suomessa vierailulla oleva Venäjän tiedeakatemia vanhempi tutkija Natalia Lebedeva. Hän on ollut avainasemassa puolalais-venäläisessä historioitsijakomissiossa, joka on tuonut päivänvaloon tuhansien Katynissa ammuttujen puolalaisupseerien kohtaloista toisen maailmansodan aikana kertovat neuvostodokumentit.

Saksalaiset löysivät Katynin metsästä jo sodan aikana 4500 puolalaista ammuttua sotavankia. Heidän lisäkseen Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP) politbyroo oli maaliskuussa 1940 päättänyt myös 10000 muun puolalaisen upseerin ja poliisin teloittamisesta sekä 11 000 sulkemisesta vankilaan. Lisäksi teloitettujen perheet päätettiin lähettää 10 vuodeksi Kazakstanin pohjoisosiin vailla asuntoja ja työtä.

Päätöstä puolalaisten upseerien ja poliisien kohtalosta valmistelivat Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin ja sisäministeriön (NKVD) ja turvallisuuspoliisin päällikkö Lavrenti Berija. Kumpi sitten ensimmäisenä esitti ajatuksen vankien ampumisesta?

- Se jää edelleen epäselväksi. Saattaa olla, että Berijan ajatus oli alun perin pienemmästä teloitettavien määrästä, esimerkiksi noin kymmenestä prosentista. Ja Stalin ehkä sitten päätti ammuttaa saman tien kaikki, Lebedeva sanoo.

Vankileirit täyttyivät upseereista

Katynin tapahtumat kytkeytyvät Natalia Lebedevan mukaan Kommunistisen internationaalin eli Kominternin hajottamiseenkin. Stalin halusi mitä ilmeisimmin tehdä myönnytyksen liittolaismaille vuonna 1943 lopettamalla Kominternin, mutta samalla myös katkaista yhteydet Puolan pakolaishallitukseen.

Lontoossa olleet puolalaiset olisivat nimittäin halunneet selvittää neuvostoliittolaisten osuuden Katynin tapahtumiin, jolloin Neuvostoliitto syytti heitä Hitlerin auttamisesta.

Katynin metsän tapahtumia tarkasteltaessa on tärkeää muistaa toisen maailmansodan alkuhetket. Saksalaisethan hyökkäsivät Puolaan 1. syyskuuta 1939 ja valtasivat Saksan ja Neuvostoliiton aiemmin solmiman hyökkäämättömyyssopimuksen mukaisesti Puolan länsiosan. Neuvostojoukot tunkeutuivat Puolan itäosaan pari viikkoa myöhemmin 17. syyskuuta 1939. Samalla täyttyivät NKVD:n (Neuvostoliiton sisäministeriö/valtiollinen poliisi) vankileirit mm. puolalaisista upseereista ja poliiseista.

Ruumiilla käytiin propagandasotaa

Katynin metsästä löydetyillä puolalaissotilaiden ruumiilla käytiin jo sodan kestäessä armotonta propagandasotaa. Ensin natsi-Saksa sanoi Neuvostoliiton ampuneen upseerit, ja kun Neuvostoliitto pääsi sodassa niskan päälle, se syytti teloituksista Hitlerin Saksaa. Saksalaisten ja neuvostoliittolaisten toistensa syyttely herätti inhoa muissa maissa.

- Ison-Britannian pääministeri Winston Churchill kirjoitti ulkoministerilleen Anthony Edenille, että puistattaa poliittinen ruumiinryöstö kolme vuotta vanhan haudan johdosta, Lebedeva huomauttaa.

Omasta väitteestään Neuvostoliitto piti kiinni vuosikymmenet, kunnes vihdoin vuonna 1992 venäläisviranomaiset julkistivat Katynin metsän tapahtumia valaisevat asiakirjat.

Saksalaisten versio, venäläisten versio

NKP:n politbyroo teki päätöksen noin 14 500 puolalaisupseerien ja poliisien surmaamisesta 5. maaliskuuta 1940. Tosin asian valmistelu oli aloitettu aiemmin, sillä jo 4. joulukuuta 1939 eräitä leirejä käskettiin olemaan valmiina ottamaan vastaan puolalaisia sotavankeja.

- NKVD valmisteli operaation huolellisesti, ja huhti-toukokuussa 1940 tämä hirvittävä tuomio pantiin toimeen. Päivä päivältä pyöritettiin kuoleman karusellia. Teloitettujen ruumiit haudattiin NKVD:n huvilan läheisyyteen, nimettöminä, ilman ristejä, ilman rukouksia, Lebedeva toteaa.

Vuonna 1942 Katynin hauta tuli saksalaisten tietoon, mutta tuolloin siihen ei kiinnitetty huomiota, koska saksalaisilla oli kiire Volgalle. Tilanne muuttui helmikuussa 1943, kun kenraalisotamarsalkka Friedrich Paulusin johtamat saksalaisjoukot antautuivat Stalingradin luona ja puna-armeija aloitti oman vastahyökkäyksensä.

Helmikuussa 1943 Saksan salainen poliisi teki ensimmäiset tutkimukset Katynin metsässä, joka tuolloin oli saksalaisten hallussa. Tutkimustulokset käsiinsä saanut Hitler käski julkistaa tiedot koko maailmalle. Berliinin radio ilmoittikin 13. huhtikuussa 1943, että Katynin metsään oli haudattu 12 000 puolalaista upseeria, jotka NKVD oli ampunut kolme vuotta aiemmin.

- Todellisuudessa siellä oli 4500 puolalaisen sotavangin ruumiit, Lebedeva huomauttaa.

Propagandasota kiihtyi, ja 15. huhtikuuta 1943 neuvostoliittolaiset syyttivät saksalaisia puolalaisten ampumisesta.

- He ilmoittivat, että sotavangit työskentelivät Smolenskin lähistöllä, missä nämä joutuivat saksalaisten vangiksi, Lebedeva kuvaa.

NKVD valmisteli "todistajia"

Saksalaisten tutkimuksissa helmikuussa 1943 löytyi surmattujen upseerien taskuista päiväkirjamerkintöjä, joiden alkuperäiskappaleet ovat hävinneet.

- Mutta ruumiiden ylöskaivamiseen osallistuneet puolalaiset onnistuivat kuitenkin kopioimaan ja piilottamaan osan niistä. Vuonna 1989 ne julkaistiin Varsovassa, Lebedeva kertoo.

Syyskuussa 1943 saksalaiset julkaisivat oman Valkoisen kirjansa Katynin joukkomurhista. Siinä oli luettelo tunnistetuista puolalaisupseereista.

Kolme päivää Smolenskin vapauttamisen jälkeen syyskuussa 1943 NKP:n keskuskomitean agitaatio- ja propagandaosaston päällikkö Georgi Aleksandrov ehdotti erityiskomission muodostamista "tutkimaan" Katynin asiaa. Aleksandrovin mielestä "hyvin valmisteltujen saksalaisten paljastavien aineistojen julkaisemisella olisi suuri poliittinen merkitys".

NKP:n keskuskomitean politbyroo perusti tällaisen "erityiskomission" kuitenkin vasta 13. tammikuuta 1944, joten yli kolme kuukautta Katynissa isännöivät NKVD:n operaattorit.

- He valmistelivat "todistajia", joita uhkasi kuolemanrangaistus yhteistyöstä miehittäjien kanssa sekä järjestelivät ruumiiden yhteyteen heille tarpeellisia asiakirjoja, Lebedeva valottaa. Parin viikon kuluttua julkaistiin "erityiskomission" virallinen selonteko.

- Siinä väitettiin, että puolalaisten sotavankien massamurhat Katynissa olivat saksalais-fasististen valloittajien kätten työtä ja että teloitusten aika oli syyskuu 1941. Näin muotoiltiin toinen - neuvostoversio, Lebedeva huomauttaa.

Lehtijuttu aukaisi arkistojen ovet

Neuvostoliitossa Katynin uhrien teloitukset pyrittiin tyystin unohtamaan, ja esimerkiksi maininnat niistä poistettiin historiankirjoista ja tietosanakirjoista.

Erinäisten vaiheiden jälkeen Lebedeva ja hänen kollegansa saivat maaliskuussa 1990 julki näkemyksensä Moskovskie novosti -lehdessä, ja niissä valaistiin Katynin tapahtumia aivan uusien lähteiden valossa. Vasta kolme viikkoa lehtikirjoituksen jälkeen Neuvostoliiton korkeimmat elimet tunnustivat uutistoimisto Tassin kautta NKVD:n vastuun puolalaisten upseerien ja poliisien ampumiseen.

Vuonna 1992 Katynia koskevat salaiset asiakirjat julkistettiin NKP:n oikeusjutun yhteydessä. Lisäksi niiden kopiot luovutettiin Puolan silloiselle presidentille Lech Walesalle. Puolalaisten sotilaiden muistohautausmaat Katynissa, Harkovissa ja Mednossa avattiin vuonna 2000.

(MTV3-STT)