Katariinan veli muutti Yhdysvaltoihin, kun Katariina oli pieni tyttö. Katariina toivoo, että veli muistaisi häntä edes joskus kirjeillä tai korteilla. Kaipaus kun ei koskaan sammu.
Seppo-veli on ollut Katariinalle aina tärkeä. Vaikka kahdeksan vuotta vanhempi veli lähti isänsä mukana Amerikkaan jo Katariinan ollessa pieni lapsi, ei Katariina ole koskaan unohtanut veljeään.
– Olen kirjoittanut hänelle paljon pitkiä kirjeitä ja lähettänyt korttejakin viime vuosiin asti, vaikka vastauksia ei aina olekaan tullut. Kirjoittaminen on minulle rakas harrastus, olen voinut kirjoittaa tunteitani paperille, Katariina kertoo.
Omaa isäänsä Katariina ei ole koskaan tavannut, sillä isällä oli Katariinan syntyessä jo toisaalla perhe.
– Synnyin sodan jälkeen. Isäni oli tahollaan naimisissa, ja hänellä oli viisi lasta, joista nuorin on minua vain puoli vuotta vanhempi. Hän ei osallistunut minun ja äitini elämään millään tavalla.
Ehkä juuri siksi veljen muutto kauas pois on jättänyt Katariinaan jälkensä.
Suomeen 49 vuoden jälkeen
Vuonna 1999 Seppo tuli Suomeen vierailulle asuttuaan yhtäjaksoisesti Yhdysvalloissa 49 vuotta. Katariina muistelee kyläilyn menneen ikään kuin sumussa eläen.
– Tapaaminen tuntui käsittämättömältä ja todella hienolta.
Katariina siskoineen vei Sepon Tallinnan-risteilylle. Sisarukset vierailivat myös kotipitäjässä, minne siskot olivat järjestäneet sukujuhlat. Kokonaan suomen kielikään ei ollut Sepolta unohtunut, sillä hänen kasvattiäitinsä oli osannut suomea.
Joitakin päiviä ennen Sepon paluuta Yhdysvaltoihin Katariina kirjoitti veljelleen koskettavan runon, jossa hän kertoi ikävästään ja toiveistaan saada edes joskus kirjeitä veljeltään.
– Miehet eivät kuitenkaan oikein tunteistaan puhu, eivätkä ole niin kovia kirjoittamaan.
"Ikävä jäi jonnekin sieluun"
Suomenvierailun aikana oli puhetta, että Seppo tulisi uudestaan Suomeen, kunhan vaimo jäisi eläkkeelle. Katariina kuitenkin epäilee, ettei vierailu tule koskaan toteutumaan, onhan Seppokin jo yli 70-vuotias.
– Sepon vaimolle sattui vakava tapaturma, ja varmaan Seppo viettää paljon aikaa tyttärentyttäriensä kanssa.
Katariina itse sairastaa osteoporoosia ja nivelrikkoa.
– Minulla on erilaisia rajoitteita, joten en ole koskaan miettinyt, että voisin matkustaa Yhdysvaltoihin.
Veljestä muistutti pitkään viisivuotissyntymäpäiväkortti, jonka Katariina sai veljeltään vuonna 1951. Nyt se on jo muutoissa hukkunut.
– Äitini kertoi, että Seppo piti kovasti minusta. Kaipa olimme niin läheisiä, että ikävä jäi sieluun, vaikka yhteisiä muistikuvia lapsuudesta ei juuri ole. Mutta sainpa edes kerran nähdä hänet.
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.