Verkkovalvontaa vai tietoliikennetiedustelua? Sama asia, mutta poliisin ja Puolustusvoimien nettivalvontaoikeuksia pohtineessa työryhmässä niistäkin ollaan jyrkästi eri mieltä.
Työryhmä oli jo määritellyt mietintöönsä pitkän listan aihepiirin käsitteitä. Kun liikenne- ja viestintäministeriö jätti työstä eriävän mielipiteensä, myös termit saivat kyytiä.
Ministeriön mielestä oikea sana kuvaamaan suunnitelmia on verkkovalvonta. Itse asiassa massavalvonta, koska tiedusteluviranomaisille esitetään pääsyä suoraan operaattorien verkkoon, jossa kaikki nettiliikenne kulkee. Koska moni kotimainenkin sähköposti tai some-viesti kiertää ulkomaisille palvelimille, liikenteen erottelussa on pulmansa.
Tiedusteluviranomaisten korvaan valvonnat särähtävät. Aivan erityisesti massavalvonta, koska poliisilla tai Puolustusvoimilla ei olisi lupaa, tavoitetta eikä resursseja valvoa muuta kuin tehtäviensä kannalta olennaista viestintää.
Siksi oikea termi on heidän mielestään tietoliikennetiedustelu. Tiedustelun kohteet liittyisivät torjuttaviin uhkiin, kaikesta toiminnasta jäisi jälki lokitiedostoihin ja tiedustelua valvoisi ulkopuolinen taho. Väärinkäytöksistä pitäisi siis jäädä kiinni, ja niistä rangaistaisiin.
Massavalvontaa pahempi termi on ammattilaisten korviin vain "urkinta", joka sai huonon kaiun viimeistään Edward Snowdenin NSA-paljastuksissa.
Kansalaisen kannalta sekä valvonta että tiedustelu ovat asiallisia termejä: verkkotiedustelu tarkoittaa, että nettiliikennettä valvotaan. Osittain.