Suomessa salamoi keskimäärin eniten maan länsiosassa, erityisesti Pohjanmaalla.
Salamamäärissä ja ukkosten sijainnissa voi olla suurta vuosittaista vaihtelua. Salamoista ei ole kovin pitkäaikaista paikannustietoa, mutta tämän hetken tietojen valossa Suomen ukkosherkimmät alueet ovat Pohjanmaan maakunnissa, Keski-Suomessa, Pirkanmaalla, Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa.
Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan eniten salamoi Alajärvellä, Evijärvellä, Kaustisella, Soinissa ja Ähtärissä.
Miksi salamat keskittyvät sitten juuri länteen ja Pohjanmaalle? Siihen on useampikin syy.
– Karkeasti noin puolet ukkosista ei synny Suomessa, vaan tulee kaukaakin, yleensä etelästä tai kaakosta. Ukkosten paikka määräytyy niiden liikesuunnan ja reitin mukaan ja ainakin viime vuosina rajuimpien ukkosalueiden reitit ovat kulkeneet maan länsiosan yli. Sattumallakin on osuutensa tähän, sanoo ukkostutkija Antti Mäkelä Ilmatieteen laitokselta.
– Ukkoset kulkevat usein etelä-pohjoissuunnassa lämpimien ja kosteiden ilmavirtausten mukana. Etelästä ja kaakosta tullessaan ukkoset kuolevat Suomenlahden ja Laatokan yllä, mutta heräävät uudelleen henkiin mantereen puolella. Länsi-Suomi ja Pohjanmaa ovat otollisella paikalla, että ukkoset ehtivät kehittyä maa-alueen yllä. Lisäksi ukkosia syntyy kylmän ja lämpimän ilmamassan rajavyöhykkeelle ja viime aikoina Pohjanmaa ja Länsi-Suomi ovat osuneet usein tällaiselle vyöhykkeelle, toteaa puolestaan MTV Uutisten meteorologi Markus Mäntykannas.
Pohjanlahden rannikkoseutu suosii myös paikallisesti syntyviä ukkosia.
– Kun mantereelta kaakosta luoteeseen puhaltava lämmin perusvirtaus ja mereltä puhaltava merituuli törmäävät, syntyy ukkosia. Suomenlahdella tällaisia ukkosia ei niin helposti synny, sillä silloin hellevirtauksen pitäisi tulla pohjoisesta, jotta virtaukset olisivat vastakkaiset, sanoo Antti Mäkelä.
Maan pohjoisosan ukkosten ja salamoiden vähyyttä selittävät lyhyet kesät, idässä meren ja suurten vesistöjen, kuten Laatokan ja Saimaan, vaikutus. Keskikesällä mannerta viileämmät meret ja suuret vesistöt hillitsevät ukkosia. Toisaalta: vaikka keskimäärin jollakin alueella salamoi vähemmän kuin toisaalla, yksittäinen raju ukonilma voi kuitenkin esiintyä missä päin Suomea tahansa. Salamamäärät ovat yleensä runsaita niinä kesinä, jolloin on pitkiä hellejaksoja.
Suomessa on enemmän ukkosia kuin Norjassa ja Ruotsissa. Tätä selittää se, että Suomi sijaitsee kahden erilaisen ilmaston välimaastossa. Suomen länsipuolella on kosteaa ja merellistä, Suomen itäpuolella puolestaan kuivaa, mantereista ja kesällä hyvinkin kuumaa. Baltiassa sen sijaan on Suomeakin ukkosherkempää.
Tänä vuonna ennätysvähän salamoita
Tästä vuodesta näyttää tulevan ennätysvuosi salamoiden vähyydessä, ellei syyskuussa tule vielä rajua salamointia. Syynä on viileähkö kesä, jossa otollisia ukkostilanteita ei ole juuri syntynyt. Tähän mennessä maasalamoita on havaittu vain alle 30 000, kun keskimäärin salamoita on vuosittain noin 135 000.
Salamamäärät vaihtelevat kuitenkin paljon eri vuosina. Huippuvuosi koettiin 1972, jolloin salamoita havaittiin yli 300 000. Vuorokauden salamaennätys on suurempi kuin tämän kesän koko salamamäärä yhteensä. Vuonna 1988, 29. kesäkuuta, havaittiin yhteensä 40 000 salamaa vuorokaudessa.
Ukkosten havainnointi on muuttunut vuosikymmenissä. 1880-luvulta asti on tietoa paikallisista ukkospäivien lukumääristä eri puolella Suomea. Vuodesta 1960 lähtien on puolestaan saatu tietoja salamamääristä, mutta vielä tuolloin salamoita ei pystytty paikantamaan.
Vuodesta 1998 alkaen havainnot ovat perustuneet salamanpaikantimeen, jonka tiedot tulevat kahdeksasta eri puolilla maata olevasta anturista. Vuodesta 2002 lähtien Suomi on ollut lisäksi yhteistyössä Ruotsin, Norjan ja Baltian kanssa ja tietoja on saatu myös lähimaiden antureista.
– Salama on sähköinen ilmiö ja salaman sähkövirta lähettää ympärilleen sähkömagneettisen pulssin, jonka tulosuunnan ja tarkan kellonajan anturit määrittävät. Eri antureiden suunta- ja aikatiedoilla pystytään selvittämään, missä salama on lyönyt, selittää Antti Mäkelä.
Lisääntyvätkö vai vähenevätkö ukkoset?
Tietoa salamoista ja ukkosista on siis melko pitkältäkin ajalta, mutta aiempien havainnointimenetelmien erilaisuuden ja mahdollisten puutteiden takia on vaikea vetää johtopäätöksiä siitä, mihin suuntaan ukkosten määrä on menossa tai onko havainnoista nähtävissä minkäänlaista trendiä.
– Kuten sanottua, vuodet ovat hyvin erilaisia. Salamamäärien perusteella näkyy ehkä heikko laskeva trendi, ukkospäivissä puolestaan heikko nouseva trendi, sanoo Antti Mäkelä.
Miten ilmastonmuutoksen sitten arvellaan vaikuttavan ukkosiin?
– On pohdittu, saako lämpenevä ilmasto aikaan enemmän tai rajumpia ukkosia. Itse olen sillä kannalla, että meillä Suomessa salamamäärä ei ehkä lisäänny, mutta yksittäinen ukkostilanne voi olla entistä rajumpi. Pitää myös muistaa, että salama on vain yksi osa ukkospilven rajuutta. Siihen kuuluvat myös voimakkaat puuskatuulet, trombit, rakeet ja rankkasade, toteaa Antti Mäkelä.
– On myös pohdittu, olisiko ukkosten lukumäärässä jaksollisuutta 10-20 vuoden jaksoissa liittyen esimerkiksi ilmakehän kiertoliikkeeseen tai auringon tehoon, mutta tästä ei ole varmuutta.
Paikkakuntakohtaiset ennusteet ja sadetutka MTV:n sääsivustolla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.