Lumikero: Tsunami on osa kansakuntamme kollektiivista muistia

Prosessi kesti pari kuukautta, josta vietimme viikon Khao Lakin kuolemanrannalla. Tuhoalue on rakennettu kokonaan uudelleen - hulppeita lomahotelleja vieri vieressä. Thaimaassa hyökyaallon kokeneet kertoivat avoimesti tapahtumien kulun, ja osa heidän kertomuksistaan on nähtävissä Surun aalto-dokumentissa MTV3-kanavalla tänä iltana.

"Vesi vetäytyi, ja vain harva tajusi ajoissa, että se tulee hirvittävällä voimalla takaisin"

Jotkut luonnonmullistuksesta ilman naarmuakaan selvinneista päivittelevät hyvää onneaan, mutta potevat myös huonoa omaatuntoa niiden puolesta, jotka menehtyivät tai menettivät läheisiään. Miksi minä? Miksi he?

Kaikki tapahtui muutamassa sekunnissa. Ihmiskohtalo saattoi olla kiinni yhdestä ainoasta askeleesta väärään suuntaan, jolloin aalto sai yliotteen. Monet joutuivat maksamaan viivyttelystään rannalla kalliin hinnan. Vesi vetäytyi, ja vain harva tajusi ajoissa, että se tulee hirvittävällä voimalla takaisin.

En millään pysty saamaan etäisyyttä kolmilapsisen perheen äidin Paula Vartiaisen kohtaloon. Hän menetti koko perheensä, vietti tsunamin jälkeisen yön vakavasti loukkaantuneena jättiaallon mylläämällä mutaisella pellolla liskojen, käärmeiden ja äyriäisten seassa.

Hän jäi henkiin ja jaksoi nousta pahimmasta mahdollisesta tilanteesta. Ystävät, omaiset, ihmisen mielen ammattilaiset, jooga ja meditointi auttoivat. Tänään Paulalla on uusi perhe; mies ja nelivuotias tytär.

Se ehkä onkin toiveita herättävintä Surun aallossa. Ihmisellä on hämmästyttävä kyky katsoa myös mahdottomalta tuntuvassa tilanteessa eteenpäin ja nähdä valon pilkahduksen. Paulan kertomus on osoitus tästä.

Toivon että ohjelmalla kokonaisuudessaan olisi puhdistava vaikutus – tarkoitus ei ole herättää ahdistusta vaan tuoda helpotusta – ainakin pitemmän päälle. Miltei jokaisella suomalaisella on jonkinlainen henkilökohtainen suhde tsunamiin tapaninpäivältä 2004. Joko itse, tuttava tai tuttavan tuttava oli paikan päällä tai lähellä. Jotkut olivat varanneet matkan, mutta syystä tai toisesta peruuttivat sen. Jotkut olivat ehtineet aamulla norsusafarille tai lähteneet ostoksille kauemmas päätien varteen. He pelastuivat.

Voi olla, että joidenkin mielestä Surun aalto olisi voinut jäädä tekemättä. Surmansa saaneiden kokonaismäärään nähden 179 suomalaisuhria on häviävän pieni. Mutta tosiasia on, että tsunami on pahiten Suomea koetellut rauhanajan suuronnettomuus. Siitä on tullut – tahdommepa tai emme – osa kansakuntamme kollektiivista muistia.

Siksi on perusteltua valottaa tapahtumaketju julkisuudessa uudelleen nyt, kun tsunamista tulee kuluneeksi 10 vuotta.

Surun aalto ei missään vaiheessa mässäile onnettomuuden suunnattomalla mittakaavalla tai uhrien hädällä. Draamaa ja tragiikkaa on itse tapahtumassa jo sellaisenaan aivan riittämiin. Kaikki ohjelmassa haastatellut ovat mukana omasta, vapaasta tahdostaan. Heistä tämän dokumentin toteuttaminen oli tärkeää.

Olemme samaa mieltä.

Surun aalto - dokumentti tsunamista - MTV3-kanavalla keskiviikkona 17.12. kello 21.00-22.00, uusinta tapaninpäivänä 26.12. kello 18.00-19.00.