Kansliapäällikkö toppuuttelee huolta isojen yritysten ylivallasta sotessa: Olihan meillä Nokiakin

– Helsinki on keskeisin alue, jossa tällaisella kilpailuttavalla valinnanvapausmallilla voi olla parhaat mahdollisuudet menestyä. Esimerkiksi Tampereella on kyllä varmaan jonkinlaiset mahdollisuudet tälle perustason palveluiden kilpailulle, arvioi tutkijatohtori Liina-Kaisa Tynkkynen Tampereen yliopistosta. 

Tynkkysen mukaan kilpailu toimii siellä, minne saadaan riittävä määrä henkilökuntaa. 

– Niille alueille, joihin ei saada houkuteltua henkilöstöä töihin, niin hirveän vaikea siellä on niitä palveluja tuottaakaan. Esimerkiksi Ruotsissa on paljon sellaisia alueita, jonne palvelujen tuottajia ei ole syntynyt tai ne eivät ole niillä alueilla pärjänneet, koska sitä kysyntää ei ole ollut.

Tutkijatohtorin mukaan pienille toimijoille erityisiä haasteita tuo se, että hallitus tavoittelee myös sosiaalisektorin yhdistämistä terveydenhuoltoon.

– Pienten on hankala tulla sellaisille markkinoille, jossa heidän pitäisi tarjota laajalla skaalalla palveluita. Pahin skenaario on se, että meille syntyy vain vähän ja isoja palveluntuottajia, jatkaa Tynkkynen.

"Nokiakin oli iso"

Ministeriön mukaan pienillekin on paikkansa.

– Näen sen ihan mahdolliseksi. Suomessa löytyy hyviä esimerkkejä siitä, miten pienet ja keskisuuret ovat pärjänneet kilpailussa, kertoo sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee. 

Sillanaukee muistuttaa, että isoja toimijoita ei pidä pelätä.

– Jos puhutaan ruokaan ja hyvinvointiin liittyvistä asioista, niin siitä on hirveä huoli, jos meillä on isoja yrityksiä. Sen sijaan oli ihan sallittua, että kiva kun oli Nokia. Se oli aika iso ja sai olla ja sitä pidettiin ihan hyvänä asiana. Toivoisin, että isoja yrityksiä ei diskriminoitaisi, jatkaa Sillanaukee.

Laatua ja terveyshyötyä

Tutkijatohtori muistuttaa laadun merkityksestä hinnan sijasta.

– Isojen on helpompi kilpailla hinnalla. Pienten palveluntuottajien on vaikea painaa alussa hintoja alas ja sitä kautta päästä markkinoille.

Ministeriössä ollaan samoilla linjoilla. 

– Valinnanvapaus lisää kilpailua toimintayksiköiden kesken. Kilpailulla on tutkitusti myönteisiä vaikutuksia tehokkuuteen ja toimintojen kehittämiseen. Enemmistö ihmisistä hakeutuu sellaisten palveluntuottajien luo, jotka pystyvät palvelemaan paremmin ja laadukkaammin. Silloin saadaan laadullista kilpailua aikaiseksi. Ja jos hinta vakioidaan ohjauksella ja sääntelyllä, silloin laatukilpailu parantaa tehokkuutta ja tuo myös uusia palvelumuotoja järjestelmään mukaan. Ja sitä kautta tulee säästöjä, kommentoi sote-uudistuksen projektijohtaja Tuomas Pöysti.

– Paras vaihtoehto varmaan on se, että palveluntuottajalle maksetaan jostain kokonaisuudesta tai jostain lopputuloksesta, eli heidän tehtävänsä on tuottaa väestölle terveyshyötyä. Laatukilpailua on käytetty esimerkiksi Ruotsissa. Tosin siellä maakuntien välillä on tosi suuria eroja siinä, kuinka korvausperusteet määräytyvät, kertoo Tynkkynen.

Perinteisten palveluiden rinnalle vaikkapa vesijuoksua

Valinnanvapauskeskustelu on keskittynyt siihen, että ihmiset valitsevat palveluntuottajia. Muitakin malleja on.

– Esimerkiksi Tanskassa ja Norjassa on käytössä yleislääkärimalli, jossa ihminen valitsee hoitavan lääkärin eli hoitosuhteen ei palveluntuottajaa. On olemassa myös malleja, joissa henkilö rakentaa palvelupaketin itse ja saavat itse määritellä sen, mitä he tarvitsevat, kertoo Tynkkynen.

Hänen mukaansa pitäisi miettiä sitä, mitkä olisivat sellaisia palveluita, jotka voisivat parantaa elämänlaatua.

– Ajatellaan kuntoutusta vaikka. Ne voivat olla kuntosalipalveluita tai uimahallipalveluita. Jos ajatellaan pitkäaikaissairaiden, mielenterveyskuntoutujien ja esimerkiksi elinikäisesti vammautuneiden kuntoutusta, niin ne palvelut voisivat olla kuntosali- ja uimahallipalveluita, Tynkkynen päättää.