Kännykkäänsä räplännyt Corolla-kuski tuhosi palan amerikkalaista autohistoriaa – "Itkin ja tärisin"

Kalifornialaisen William Smithin ja hänen isänsä rakkaana harrastuksena on jo vuosien ajan ollut vuosimallin 1931 Ford Model A:n entisöinti. Smithien perheessä sukupolvien ajan olleeseen Fordiin käytettyä rahaa tai sen parissa vietettyä aikaa ei ole edes laskettu.

Auton entisöinti oli saatu valmiiksi hiljattain, minkä jälkeen se oli laitettu rekisteriin. Viime viikon perjantaina Model A pääsi jälleen haukkaamaan raitista ulkoilmaa, mutta kukaan ei arvannut, että kerta jäisi viimeiseksi.

Sadan metrin päästä kuului rysäys

William kertoo olleensa viime perjantaina töissä Model A:n paistatellessa päivää sadan metrin päässä tienvarsiparkissa, kun hän kuuli kovan rysäyksen. Riennettyään autolleen hänen sydämensä särkyi. Huolella ja rakkaudella pidetty auto oli tuhannen päreinä.

The Drive -autojulkaisun haastattelema William kertoo saaneensa paniikkikohtauksen nähtyään autonsa. 

– Itkin ja tärisin hallitsemattomasti, hän sanoo.

Paikalla oli myös keulastaan vaurioitunut sininen Toyota Corolla, jota kuljettanut nainen yritti kaasuttaa karkuun. William sai aikeet estettyä seisomalla auton edessä, mutta autostaan noussut nainen pistikin juoksuksi ja katosi horisonttiin.

Paikalle saapunut poliisi tavoitti naisen noin 20 minuutin etsinnän jälkeen. Nainen myönsi räplänneensä puhelintaan onnettomuushetkellä, mutta sen lisäksi poliisi totesi tämän olleen myös alkoholin vaikutuksen alaisena.

Merkittävät tuhot

Törmäyksen seurauksena auton runko vääntyi, kardaaniakseli taipui, moottori ja vaihdelaatikko vaurioituivat, vanteet menivät kieroon ja konepeltikin lensi useiden metrien päähän. Tämän lisäksi auton takaosaan tuli runsaasti kosmeettisia vaurioita, kuten oheisista kuvista on nähtävissä.

William oli hankkinut autoon ainoastaan vastuuvakuutuksen, mistä ei ole tässä tilanteessa iloa. Naisen vakuutusyhtiö ilmoitti korvaavansa Williamille 5 000 dollaria, millä hän sanoo pääsevänsä hädin tuskin alkuun.

Williamin isä sai auton 16-vuotislahjaksi vuonna 1973. Isä puolestaan antoi auton pojalleen tänä vuonna tämän 18-vuotispäivänä.

– Isäni ei tietenkään ole millään tavalla iloinen auton kohtalosta, mutta yhden positiivisen asian hän kuitenkin löysi.

– Nyt meillä on mahdollisuus palata auton pariin yhdessä, William sanoo.