Tappara iski maanantaina voiton päähän SM-liigan finaalipaikasta harmonisen hallitun esityksen jälkeen. HIFK:lle ei jäänyt ensimmäisten minuuttien rynnistyksensä jälkeen palaakaan.
Tappara pyrki maksimaaliseen kontrolliin hyökätessään ja jauhoi äärimmäisellä maltilla viivelähtöjä. Tappara otti hyökkäyksiään monia kertoja uusiksi ja palautti kiekon takaisin maalinsa taakse, kun syöttölinjat menivät pientenkin ajoitushäiriöiden myötä tukkoon.
HIFK:n on hyvä kiinnittää huomiota siihen, että kirvesrinnat avasivat peliä silmiinpistävän usein lyhyellä syötöllä puolustusalueensa keskustasta sisemmälle vasemmalle kaistalle.
Vaikka HIFK sulki siniviivojen välin tiiviillä ohjauspelillä ja Tapparakin joutui turvautumaan enimmäkseen päätykiekkoihin, HIFK ei päässyt parhaalla tavalla käsiksi tähän sisemmän kaistan pelaajaan, jolle syöttö useimmiten napsahti.
Jos Tappara jatkaa avaamista näin, HIFK:n voi olla kannattavaa rakentaa ansa: jättää Tapparan syötölle juuri riittävästi tilaa, mutta iskeä sen lähtiessä ennakoivasti vastaan. Ilves oli tässä hyvä puolivälierissä Tapparan avatessa säännöllisesti laitaan.
Tapparalle mahdollisuuksia tarjoavat kuitenkin monet pelattavat syöttösuunnat. Myös laitimmaisen vasemman kaistan pelaajan tarjonta pysyi hyökkäyksiinlähdöissä lähellä – pois lukien ne yksittäiset hetket, kun Tappara yritti tietoisesti pitkää avausta päätyyn laiturille ”juoksukiekkona”.
Vaikka HIFK:lla alkoi näkyä parantuneen yhteistoiminnan aihioita, laadullinen ero Tapparan hyökkäyksiinlähtöihin oli vielä suuri. HIFK:n hyökkääjät joutuvat vielä hidastelemaan liian usein keskialueella, kun yhteispeli ei tule selkäytimestä ja puolustajien kiekottelun jälkeen pystysyöttö viipyy. Hyökkäykset hidastuvat siinä määrin, etteivät HIFK-hyökkääjät pääse kunnollisesta vauhdista päätykiekkoihinkaan. Peliväline siirtyy siten helposti Tapparan haltuun.