Kun Kalle syntyi, kaikki vaikutti olevan hyvin. Pian kehityksessä alkoi kuitenkin näkyä poikkeamia. Kalle ei jokellellut, leikkinyt, eikä alkanut kävellä. Uniongelmat olivat pahempia kuin pikkuvauvoilla yleensä.
Kalle saattoi nukkua yössä muutamia tunteja ja heräillä sinä aikana parisen kymmentä kertaa. Lastensairaanhoitajana työskentelevä äiti Tuija Kaivanto uskoi ensin univaikeuksien johtuvan allergioista.
– Kun on itse alalla töissä, sitä alitajuisesti sulki silmänsä ja ajatteli, että vain kuvittelee kaikenlaista, Tuija muistelee.
Kalle sai 2-vuotiaana kehitysvammadiagnoosin. Vuotta myöhemmin Kallelle puhkesi epilepsia. Silloin otetun aivosähkökäyrän tulokset herättivät epäilyksiä ja kromosomitutkimus vahvisti diagnoosin.
Kallella on Angelmanin oireyhtymä.
– Kehitysvammadiagnoosi pudotti, mutta Angelman-diagnoosi ei enää tullut sokkina. Silloin sai tietää, mistä on kyse ja mistä kaikki johtuu.
Suomessa vain muutamia satoja
Angelmanin oireyhtymä on harvinainen kromosomi 15:n poikkeavuudesta johtuva kehitysvamma.
Rekisteriä oireyhtymää sairastavista ei ole, mutta arvioiden mukaan Suomessa syntyy noin 3–5 Angelman-lasta vuodessa.
– Tätä voi suhteuttaa niin, että Kalle on nyt 15-vuotias murkku, joka on jo minua pidempi, mutta monessa asiassa kuin 2-vuotias, Tuija tiivistää.
Angelman-lapset eivät useinkaan opi puhumaan, liikkuminen jää haparoivaksi ja ymmärryskyky alle 3-vuotiaan tasolle. Moni kärsii uniongelmista ja sairastaa epilepsiaa.





