Vuoroon tuli keittiön katon maalaus. Katto oli varsin hyvässä kunnossa - karhennus ja sipaisu vetoniittiä nurkkiin sekä pesu oli kaikki mitä tarvittiin pohjustukseksi.
Katto eroaa maalauskohteena seinistä. Varsinkin vanhemmissa taloissa siihen on käytetty usein erityisiä maaleja ja jos niitä ei tutkita ennen uuden kerroksen vetämistä, tulos saattaa olla katastrofi - alas tulevat niin uudet kuin vanhatkin maalit ja lisäksi iso osa rappausta.
Ruiskuvetoniittikattoa ei saa missään tapauksessa pestä vedellä. Vanhoissa taloissa on käytetty usein liimamaalia - sama kielto.
Tämän tarkistamiseksi on valittava jokin näkymättömissä oleva nurkka ja testattava siellä märällä siveltimellä, kuinka pinta reagoi - jos se osoittaa pienimpiäkään irtoamisen oireita tai siveltimeen jää maalia, vettä ja lateksimaaleja ei saa käyttää. Pesu on tehtävä erityisellä maalinpesuaineella ja maalin on oltava alkydipohjaista.
Uudeksi maaliksi keittiön kattoon valitaan mieluiten hyvin kiiltäväpintainen maali, joka on helppo pitää puhtaana.
Katon reunat maalataan ensin siveltimellä siten, että samalla tullaan siveltimen leveyden verran myös alaspäin, seinän puolelle. Seinäthän tullaan myöhemmin maalaamaan ja silloin nämä kattonurkat viimeistellään rajaajalla.
Loput vedetään telalla - apuvarsi on oivallinen keksintö! Taas kerran kelpo kisällistä on iso apu: paras tapa edetä on se, että toinen maalari levittää kulkee edellä levittäen maalia reiluna kerroksena, toinen tulee perässä ja tasoittelee sen.
Katto maalataan aina päävalon suuntaisesti: aloitetaan ikkunan puolelta ja edetään siitä lankeavan valon suuntaisin vedoin. Muuten katto tulee kuivuttuaan näyttämään raidalliselta.
Sekä katon että seinien maalaamisessa on syytä vähentää asunnon lämpötilaa hyvissä ajoin. Tavanomainen asuinlämpötila saa aiheuttaa pinnan liian nopean kuivumisen - ei hyvä!