Käärme-ooppera päättää Velho-trilogian

Reilun 4 000 asukkaan Kolarin kunnan ainutlaatuinen kulttuuriponnistus Velho-trilogia kantaa viimeisessä osassaan Käärme-oopperassa huolta "lopun ajan" kehityksestä. "On tehty uusi seita, jolla on kultainen kypärä, jolla on vallan räpylät", kuvaa libretto ajan henkeä. Suoremmin sen sanoo oopperan materian henkilöitymä Iso-Venne hehkuttaessaan rahan valtaa. "Sitä te palvelette kaikki, joka iikka, tempylleen." Tekijät vakuuttavat, ettei ooppera ole kannanotto. Siinä on vain haluttu esittää huolestuttavia ilmiöitä - näyttää asioita ja tuoda niitä pohdittavaksi. "Osta myy ja vaihda - keinoja älä kaihda. Jos on puku mannermainen, on kantaja hyvä ihminen. Voi meitä perkeleitä, me taajomme turhuuden teitä, me tämän ajan manalaiset, me rikki revityt ihmiset".

Suttupaperilla oli maa kaukainen

Ensiajatukset Velholle pohdittiin aikanaan kaveriporukassa, joka oli tutustumassa Savonlinnan matkailutarjontaan. Olihan siellä oopperakin menossa, mutta ei sitä edes käyty katsomassa, kertoo sanoittaja, Kolarin Äkäslompolossa asuva tarinoiden taitaja Kalervo Uuttu - "Uuttu-Kalle".

- Suttupaperilla taskun pohjalla olivat vain Velhon alkusanat "Oli maa kaukana Pohjolassa", kun niitä myöhemmin näytin säveltäjälle Ilpo Saastamoiselle ja kysyin, syntyisikö tästä jotain, kuvailee Uuttu-Kalle. Vyöry lähti liikkeelle eikä Kansallisoopperan Keijo Kupiaistakaan lopulta tarvinnut kauan houkutella ohjaajaksi. Uuttu-Kallen mukaan Koskenkorvapullo ei ollut edes tyhjä, kun ohjaaja lupautui mukaan. -Sen jälkeen työtä on tehty niin vähillä viinoilla, että hävettää.

Velhosta tulikin alku

Velho-ooppera sai vihdoin ensi-iltansa vuonna 1993. Jo silloin "Kupiaisen perkele" sanoi, että trilogiahan tästä on tehtävä, kun niin monia asioita on käsittelemättä, naureskelee Uuttu-Kalle. Kolmen vuoden velhoilua seurasi vuonna 1996 Riekko-ooppera ja nyt 27. elokuuta saa ensi-iltansa sekä kantaesityksensä Käärme.

Tavoitteena on päättää koko hanke juhlavasti vuonna 2000 esittämällä trilogian kaikki osat. Teossarja nivoutuu mytologiaan ja tarinoihin, mutta paljon myös Lapin historiaan. Velho liikkui varhaisessa historiassa ja Riekko 1200-luvulta 1600-luvulle. Käärmeessä tullaan sotien kautta tähän päivään, maailmanloppuun ja profetian ennustamana hieman sen jälkeiseenkin. Osien nimet sitoutuvat Velhoon. Velhon henki meni lintuun - tuli Riekko. Maanalaisia matkojaan velho teki käärmeenä.

Miljoonahanke

Vyöry on paisunut ja käynyt yli Lapin. Käärmettä tekee kaikkiaan noin 250 ihmistä. Kuorossa on laulajia noin 80. Liikkujia ja tanssijoita on satakunta. Esiintyjiä on jo ilmeisesti kaikista Lapin kunnista ja muutamia muualtakin maasta. Harjoitukset alkoivat tiiviimmin pian viimeisen Riekon jälkeen, joten ooppera on esittäjiensä päivittäistä elämää miltei ympäri vuoden. Järeän palkka-armeijan käyttöön ei kuitenkaan ole lähdetty, huomauttaa ohjaaja Keijo Kupiainen. On mm. tukeuduttu useisiin musiikinopiskelijoihin. Musiikista vastaa säveltäjän oma, vain kuusimiehinen kokoonpano Pohjantahti.

Kupiaisen mukaan tällaisen produktion alkuun panevana voimana ei voi olla raha. Siitä huolimatta tuotanto on paisunut miljoonahankkeeksi. Pelkästään Käärmeen kustannukset ovat 2,8 miljoonaa markkaa, laskee Velho-ooppera ry:n puheenjohtaja Hilja Liimatainen. Kuuden esityksen lipunmyynnin toivotaan kattavan 40-60 prosenttia kustannuksista. Lipuista yli 70 prosenttia on jo myyty. Katsomossa on noin 1 500 paikkaa. Opetusministeriö on mukana 200 000 markalla. Lisäksi on saatu muita avustuksia, mutta omaa velkaakin on Liimataisen mukaan otettu 400 000 markkaa.

Luonnon näyttämö

Käärmeen musiikki ei ole perinteistä oopperamusiikkia, luonnehtii Kupiainen. Perinteinen ei ole myöskään Äkäsjoen laajentuman Äkäslompolon rantaan noussut näyttämö. Lompolon ja tuntureiden taustoittamalla ulkonäyttämöllä on alaa puolisen hehtaaria. Hyväksi käytetään tällä kertaa myös Velhoniemen rantavesiä, missä velho hiihtää ja valaistu arkki purjehtii. Apuna on paljon tekniikkaa mm. valoja. Valojen tehot tulevat esiin taatussa pimeydessä, sillä kahden ja puolen tunnin pituiset esitykset alkavat vasta kello 23.

Säävarausta ei ole ja sateenvarjojenkin käyttö on katsomossa kielletty. Harva on kuitenkaan poistunut kesken esityksen edes kaatosateella. Ainoita lienee perinteiseen oopperan ensi-ilta-asuun pukeutunut Johannes Virolainen. Pikkutakissa sadenäytäntöön kuului saapuneen myös pohjoisen oma mies Esko-Juhani Tennilä, joka lappilaisena ei kuitenkaan kehdannut heittää kesken. Seuraavana vuonna hän tuli kelkkahaalarissa.
(STT)