Käänteinen asuntolaina ja -kauppa

Yhdyvalloissa otettiin jo 80-luvun lopussa käyttöön käänteiset asuntolainat ja -kaupat varmistamaan eläkeiässä oleville mahdollisimman hyvä elämä. Nyt ne ovat olleet vuoden verran markkinoilla myös Suomessa, Hypoteekkiyhdistyksen kehittämänä versiona. Toimitusjohtaja Matti Inhan mukaan kohderyhmänä ovat ihmiset, joilla on varallisuutta sidottuna asuntoon, mutta jotka eläkkeellä ollessaan ovat pienituloisia.

Juridisesti kysymys on kahdesta eri tuotteesta: käänteinen asuntokauppa ja käänteinen asuntolaina. Molemmissa on sama ajatus: käytetään omaan, vakituiseen asuntoon sitoutunutta pääomaa vähitellen muuhun elämiseen - elintason nostamiseen tai palvelujen ostamiseen.

Jos on kysymys esimerkiksi vähän nuoremmasta henkilöstä, aloitetaan ensin käänteisellä asuntolainalla: nostetaan lainaa - vaikkapa puolet asunnon arvosta - vähitellen seuraavan kymmenen vuoden aikana. Tätä lainaa ei lyhennetä, vaan laina maksetaan takaisin siinä tilanteessa, kun asunto joskus myydään esimerkiksi asukkaan muuttaessa senioriasuntoon. Lainan ottaja voi myöskin jatkaa vielä asumista siinä ja myy asunnon aikanaan käänteisellä asuntokaupalla.
Käänteinen asuntolaina:
Asiakas saa pankilta elämiseensä rahaa esimerkiksi 10 vuodeksi puolet asunnon arvosta.

Käänteisessä asuntokaupassa Hypoteekkiyhdistys ostaa asiakkaan asunnon käypään hintaan, eli siihen hintaan, mitä siitä saataisiin, jos se nyt myytäisiin.

Käänteinen asuntokauppa:
Pankki ostaa asunnon käypään hintaan ja maksaa asiakkaalle kauppahinnan esim. 10 vuoden aikana.
Aika normaali on kymmenen vuoden maksuohjelma, jossa asiakkaalle maksetaan kerran vuodessa. Asiakas voi tietysti halutessaan nostaa rahaa vaikka neljää kertaa vuodessa, mutta summa on vuosittain siten rajoitettu, että se varmasti riittää pitkälle.

Maksamattomalle kauppahinnalle maksetaan vuosittain kertyvä, käypä pankkitalletuskorko. Näistä summista vähennetään käypä vuokra. Tällä tavalla seuraavan asiakas käyttää sen asunnon arvon kymmenen vuoden aikana muuhun elämiseen jatkaen silti asumista omassa asunnossaan.
Maksamattomalle kauppahinnalle maksetaan talletuskorko. Maksettavista summista vähennetään käypä vuokra.
Meidän kokemustemme mukaan aloite näiden järjestelyiden tekemiseen tulee lähes aina lasten taholta, koska he ovat huolissaan siitä, kuinka äiti tai isä pärjää asunnossaan yksinään. Pitäisi saada yksityistä kodinhoitoa tai rahaa lääkärin hoitoihin, ja sitä ei oikein tahdo pienestä eläkkeestä riittää.
Kun on kysymys iäkkäistä asiakkaista, on tietysti tärkeää että asiakas ymmärtää, mitä on tekemässä.

Varmistamme, että asiakas on oikeustoimikelpoinen. Me tapaamme hänet ja neuvomme yleensä valitsemaan oman asiamiehen. Tämä voi olla joku lähipiiristä tuttu juristi tai muuten luotettu henkilö. Jos sellaista ei ole, kannattaa ehkä palkata asianajaja.

Hypoteekkiyhdistys edellyttää asiakkaaltaan myös uskottavaa asumissuunnitelmaa, kun hän nyt alkaa käyttää asuntoon sitoutunutta rahaa. Tässä tarkistetaan paitsi asunnon arvo, myös eläkkeen määrä ja muut asiaan vaikuttavat tekijät.

Minulle on jäänyt mieleen ensimmäinen asiakas, jonka kanssa sopimus tehtiin. Kysymys oli reilusti yli 80-vuotiaasta, naimattomasta naishenkilöstä joka asui yksinään hyvin arvokkaassa asunnossa Töölössä. Eläke oli 4000 markkaa kuukaudessa. Hänellä ei ollut oikeastaan muita tarpeita kuin se, että pitäisi päästä yksityiseen hammaslääkäriin ja fysioterapiaan...
Inhan mukaan vuoden kokeilun jälkeen kokemukset ovat hyvin rohkaisevia:

Kyllä tällaista ja vastaavanlaisia tuotteita tarvitaan Suomeen. On paljon ihmisiä, joille tämä on aivan loistava ratkaisu eläkeiän elämänlaadun parantamiseen. Mutta mikään suuri volyymi- ja massatuote tämä ei ole. Asiakkaiden kanssa pitää tehdä hyvin yksilöllisiä, räätälöityjä ratkaisuja.

Soveltuvatko sitten kaikki asunnot tähän sapluunaan?

Kerrostaloasunto kasvukeskuksissa on tähän tarkotukseen paras. Omakotitaloja emme ole sulkeneet pois, mutta siellä nousevat helposti vastaan asunnon hoito-ongelmat.

(JKA 11.1.2004)