Jyrki Järvilehto alias JJ Lehto tuli formula ykkösiin Keke Rosbergin manageroimana vuonna 1989. Ennen F1-kilpauransa alkua Järvilehto voitti Britannian F3-mestaruuden kaudella 1988 ja ajoi F3000-sarjaa sekä toimi Ferrarin F1-tallin testikuljettajana 1989.
Synt. 31.1.1966, Espoo
Järvilehto otti Bertrand Gachot'n paikan pienessä Onyxin F1-tallissa Portugalin GP:ssä syyskuussa 1989. Koska F1-kisoihin yritti noihin aikoihin mukaan lähes 40 autoa, järjestettiin ennen varsinaisen kisaviikonlopun alkua esikarsinnat, joissa hitaimmat raakattiin heti pois joukosta.
Järvilehdon uran ensimmäinen GP-viikonloppu päättyi jo perjantaiaamuna, mutta seuraavana vuorossa olleessa Espanjan GP:ssä hän pääsi läpi esikarsinnoista ja kaasutteli aika-ajoissa 17. ruutuun. Kisa päättyi vaihdelaatikkorikkoon, mutta F1-ura oli virallisesti avattu. Järvilehto roikkui talousvaikeuksissa kituneen Onyxin mukana seuraavallakin kaudella, kunnes talli kaatui kesällä rahojen loputtua.
Kausi 1991 toi mukaan siirron Dallaran nimellä tunnettuun Scuderia Italia -talliin. Tulevaisuus näytti erittäin lupaavalta, kun heti kauden kolmannessa kisassa Imolassa JJ ajoi ruutulipulle kolmantena edellään vain Ayrton Senna ja Gerhard Berger. Kaksi vuotta jatkunut Dallara-ura ei kuitenkaan tuonut enää muita pistesijoja.
Kausi 1993 toi mukanaan paikan F1-sarjan tulokastallista Sauberilta. Jyrki teki jälleen huikeaa työtä heti kauden alussa. Etelä-Afrikan Kyalamissa hän piiskasi mustan Sauberinsa kuudenteen lähtöruutuun. GP:ssä matkantekoa haittasi oikkuillut vaihdelaatikko, mutta kaksi kierrosta ennen maalia alkanut rankkasade hyvitti kaiken: Erinomaisena sadekelin kuskina JJ nosti itsensä väkisin seitsemänneltä sijalta viidenneksi tuoden tallilleen MM-pisteitä heti sen historian ensimmäisessä F1-kisassa.
Unelmasta tulee painajainen
Vuoden 1994 piti merkitä Järvilehdolle läpimurtoa formula ykkösten eliittiluokkaan. Hän oli saanut tallipaikan Benettonilta Michael Schumacherin tallikaverina. Kaikki meni kuitenkin pieleen jo tammikuussa. Silverstonen testeissä Jyrkin Benetton syöksyi tuntemattomasta syystä perä edellä päin ratavallia Stowe-mutkassa. Äkkipysähdys mursi mieheltä kaksi niskanikamaa. Vielä pahemminkin olisi voinut käydä, sillä halvaantuminen oli lähellä.
JJ ei ehtinyt ajokuntoon kauden ensimmäisiin kisoihin, mutta kolmanteen kisaan Imolaan hän tuli mukaan hammastaan purren - miehen käsissä ei vielä ollut edes täyttä tuntoa. Aika-ajoissa hän puristi viidenneksi, mutta muilta osiltaan viikonloppu oli musta. Ensin menehtyi Roland Ratzenberger ja heti seuraavana päivänä Ayrton Senna. Myös Jyrki sai kovan tällin, kun Pedro Lamy ajoi kisan startissa lähtöruutuun hyytyneen Benettonin takakonttiin.
Monacon röykkyisellä radalla ajaminen oli niskaansa poteneelle miehelle tuskainen kokemus, mutta Espanjassa Jyrki oli jälleen menopäällä. Aika-ajoissa hän kiihdytti neljänneksi ja sunnuntaiaamun lämmittelyssä koko joukon kärkeen. Kisassa moottori petti suomalaisen. Kanadan GP:ssä meno oli sitten taas vaikeaa. Aika-ajoissa tuli vasta 20. sija. Kisasta Jyrki sai yhden MM-pisteen, kun Christian Fittipaldin hylkäys nosti hänet kuudenneksi. Benetton-pomo Flavio Briatore oli kuitenkin armoton ja päätti hyllyttää suomalaisen. Tilalle tuli nuori testikuski Jos Verstappen. Ajotilaisuuksia JJ:lle tuli loppukaudesta vielä Italiassa ja Portugalissa, kun Benettonin ykköskuljettaja Michael Schumacher oli ajokiellossa. Kautensa ja uransa kaksi viimeistä F1-kisaa JJ ajoi Sauber-tallissa Japanissa ja Australiassa. Myöhemmin Järvilehto myönsi palanneensa rattiin liian nopeasti onnettomuutensa jälkeen. Hän kertoi olleensa täydessä ajokunnossa vasta puolitoista vuotta onnettomuutensa jälkeen.
Suurimmat meriitit
Uransa suurimmat meriitit Järvilehto saavutti F1-uransa jälkeen. Vuonna 1995 hän voitti ensimmäisenä suomalaisena Le Mansin legendaarisen 24 tunnin kestävyysajon McLaren-autolla. Samana vuonna JJ aloitti myös uransa DTM- ja ITC-luokissa. Vuonna 1996 Jyrki ilahdutti Sörnäisiin pakkautunutta suomalaisyleisöä kaasuttelemalla Helsingin ITC-kilpailussa kolmanneksi. Kaudella 1997 JJ ajoi FIA:n GT-sarjassa McLaren-BMW-autollaan yhteispisteissä toiseksi.
Kausi toi mukanaan 1998 paluun formula-autojen rattiin. Sarjana oli Pohjois-Amerikan CART ja tallina Hogan. Kauden paras sijoitus oli Surfers' Paradisen kisan viides sija. Michiganin ovaalilla JJ pussaili betonia aivotärähdyksen veroisesti. Monivuotiseksi suunniteltu CART-projekti päättyi jo ensimmäisen kauden jälkeen riitoihin Hogan-tallin kanssa.
Kaudella 1999 alkoi Järvilehdon ura Amerikan Le Mans -sarjassa. Ensimmäiset kolme kautta hän kyyditti BMW:n autoja. Kaudella 2001 JJ sijoittui sarjan yhteispisteissä toiseksi. Kaudella 2002 talliksi muuttui Cadillac ja 2003 oli edessä siirtyminen Audille, jolla lohkesi yhteispisteissä kolmas sija.
Kausi 2004 oli Järvilehdolle yksi uran parhaista. Saldona oli mestaruus Amerikan Le Mans -sarjassa Audin autolla. Miehen edellinen mestaruustitteli olikin perua Britannian F3-sarjasta vuodelta 1988. Kauden aikana Järvilehto ajoi myös kolmannen sijan Le Mansin 24 tunnin ajossa.
Kaudella 2005 Järvilehto jatkoi ALMS-sarjassa, jossa kausi alkoi arvostetun Sebringin 12 tunnin ajon voitolla. Kauden kiistaton kohokohta oli Järvilehdon uransa toinen voitto Le Mansin 24 tunnin ajossa. Voitto tuli yhdessä Tom Kristensenin ja Marco Wernerin kanssa Audi-autolla. ALMS-sarjan loppupisteissä Järvilehto sijoittui neljänneksi.
Kaudella 2006 Järvilehto ei kilpaillut rata-autoilussa. Kaudella 2007 hän sijoittui 17:nneksi Grand Am -urheiluautosarjan Daytonan 24 tunnin kilpailussa.
Kilpa-autoilu-uransa jälkeen Järvilehto on ollut tuttu näky F1-varikolla, sillä hän on toiminut MTV3:n F1-kommentaattorina. Keväällä 2008 Järvilehto kävi vielä ajamassa Speedcar-luokan kilpailut Malesian ja Bahrainin F1-viikonloppujen yhteydessä, mutta JJ:n kilpa-ajajan ura lienee nyt jo takana.