Alkudrinkillä on kaksi tehtävää: sen on oltava kevyt ja ruokahalua herättävä. Menneinä aikoina aperitiivi oli kaikkea muuta, dry martini tai viskigrogi. Näitä seurannut ruoka sai olla tuhtia aromeiltaan, jotta ruokailija selvisi alkushokista. Nykytrendin mukaan paras aperitivi on aito, ranskalainen samppanja. Seuraavaksi paras on luunkuiva espanjalainen fino sherry. Kuiva kuohuviini ja kevyehkö valkoviinikin käyvät.
Hyvällä aterialla kuljetaan intensiteettiä ja tehtävän raskautta nostaen. Valkoisista punaisiin, kuivista makeisiin juomiin. Alkuruokien tulisi olla kevyitä rakenteeltaan ja aromeiltaan. Sama koskee viinejä. Pohjois/venäläinen suolaa ja etikkaa suosiva alkupalaperinne asettaa täten vaikeuksia. Jos alkuun syödään keitto, fino sherry on klassinen valinta. Jos alkupalana on jokin kala-, äyriäis tai riimilihaherkku, hyvä nyrkkisääntö on katsella valkoviiniksi sauvignonblanc tai riesling. Ne eivät useinkaan ole rakenteeltaan raskaita, mutta rypäleet ovat hapokkaat.
Jos tarjoat pääruuaksi kalaa, kastike yleensä määrittää, mitä viiniä kannattaa tarjota. Jos kyseessä on yksinkertainen kastike ja vaalean lihan kala, hapokkaat kuivat valkoviinit sopivat hyvin. Ideaalivalintoja ovat muscadet, chablis tai sancerre. Mutta jos tarjolla on punalihaista kalaa tai kermakastike, tynnyrissä maustetta saanut uuden maailman chardonnay sopii usein paremmin. Viinejä voi myös huijata. Jos valkoviini tuntuu nuorelta ja liian hapokkaalta, pane pari tippaa sitruunaa ruokaan. Viini muuttuu pehmeämmäksi. Yleensä sitruunaa tosin käytetään tuhoisalla tavalla juuri silloin, kun viinissä on liian vähän happoja. Sitruuna muuttaa sen vieläkin mitäänsanomattomammaksi.
