Julia näki Venäjän tulevan rajan yli, Stanislav pakeni pommeja ja tankkeja – nuoret ukrainalaiset kertovat, kuinka päätyivät Suomeen

Julia Poltavets, 30, oli kotikaupungissaan Harkovassa, kun Venäjä hyökkäsi 24. helmikuuta. Hän eli miehityksen alla 21 päivää ennen kuin pääsi pois.

– Kokemukseni ovat rankkoja. Näin, kuinka venäläiset yrittivät tulla rajan yli. Näin ohjuksia ja tulta ja venäläisiä sotilaita, Poltavets kertoo.

Stanislav Budieiew, 18, on kotoisin Etelä-Ukrainan Melitopolista eli Poltavetsin tavoin alueelta, jota Venäjä nyt miehittää. Hänenkin kokemuksensa ovat karmeita, ja niistä on selvästi vaikea puhua.

– Ne ovat todella rankkoja minulle. Näin pommeja, lentokoneita, tankkeja ja venäläisiä sotilaita. Se oli hyvin pelottavaa, Budieiew kertoo.

Suomalaisten avustamana Suomeen

Budieiew saapui huhtikuun puolivälissä Suomeen bussilla suomalaisten avustustyöntekijöiden kanssa Länsi-Ukrainan Lvivistä, jonne hän ensin oli paennut läpi maan. Matka Suomeen kesti kaksi ja puoli vuorokautta.

– Suomalaiset antoivat meille ruokaa ja kaikkea muuta, mitä tarvitsimme. Kiitos kaikille heille siitä.

Budieiewin perhe tuli mukaan Suomeen, myös isoäiti. Hänellä on kaksi siskoa, jotka käyvät koulua Suomessa.

Hän ei pidä yhteyttä Melitopolissa oleviin ystäviinsä, sillä he saavat kaikki tietonsa vain venäläisistä tiedotusvälineistä.

– Se on todella huono asia.

"Olin hukassa"

Poltavets päätyi Suomeen täällä asuvan ystävänsä luokse kun tämä halusi olla avuksi. Apua hän sai myös suomalaiselta perheeltä.

– Kun tulin tänne olin hukassa. He auttoivat minua keräämään itseni. Olen todella kiitollinen suomalaisille kaikesta avusta.

Hänen sukulaisensa saapuivat muualle Eurooppaan. He ovat kunnossa ja turvassa, Poltavets kertoo.

Harkovassa Poltavets työskenteli toimittajana Ukrainan yleisradioyhtiössä. Toimittajakollegoidensa työtä Poltavets pitää suuressa arvossa.

– Ukrainalaiset journalistit, etenkin Harkovassa, ovat minulle sankareita. He ovat jatkaneet työtään pommitusten keskellä. Se on vaarallista mutta todella tärkeää, jotta ihmiset Harkovassa ja muualla Ukrainassa saavat tietää totuuden sodasta.

Tähtäimessä toimittajan työt

Suomessa Poltavets on jo löytänyt töitä. Hän työskentelee Klario-nimisessä yrityksessä ja auttaa muita ukrainalaisia työnhaussa.

Toimittajan työt ovat haaveena myös Suomessa.

– Se on unelmani ja päätavoitteeni täällä.

Lue myös: Sotaa paennut Stanislav, 18, haluaa töitä myyjänä – työnantajan kommentit ukrainalaisista työntekijöistä ovat paljonpuhuvia

Budieiewillä työnhaku on vasta käynnissä. Tiistaina hän etsi työpaikkaa Espoon Metro Areenalla ukrainalaisille järjestetyssä rekrytointitapahtumassa.

– Olen 18-vuotias, eikä minulla ole työkokemusta. Annoin CV:ni Hesburgerille, McDonald’sille, Raxille ja Lidlille. Haluaisin työskennellä myyjänä.

Tulevaisuus Suomessa

Budieiew ei vielä tiedä, jääkö hän Suomeen pysyvämmin. Paljon riippuu siitä, miten pitkään sota kestää.

– Haluan opiskella suomen kieltä tulevaisuudessa, ehkä ensi vuonna. Ja jos saan joskus tulevaisuudessa Suomen passin, jään Suomeen.

Suomen kielen opiskelut jo aloittanut Poltavets aikoo pysyä Suomessa pidempään. Kielen lisäksi suomalainen kulttuuri kiinnostaa.

– Haluan jäädä tänne ja jatkaa uraani ja tavoitella unelmiani täällä. Suomi on mielestäni hyvä maa siihen.