Juha löysi itsemurhan tehneen poikansa puuvajasta – ”Pimeässä tunsin, että käsi on kylmä ja jäykkä”

Miten selvitä lapsen itsemurhasta? 15:30

Aina itsemurhaa suunnittelevan nuoren aikeista ei ole mitään ennusmerkkejä. Juha Pieksämäen poika Niko oli isän mukaan sosiaalinen, töitä tekevä nuori mies. Eräänä perjantaina hän ei vain saapunutkaan kotiin.

– Lähdimme vaimon kanssa etsimään Nikoa, Pieksämäki kertaa traagisen päivän tapahtumia.

– Tuli tunne, että pitää mennä kotikylältä katsomaan sellaiselta paikalta, minne oli joskus rakennettu eräkämppä.

Läheltä paikkaa löytyikin Nikon auto ja jäljet, jotka johtivat puuvajalle. Oli jo pimeää, kun Pieksämäki astui puuvajaan ja näki kännykän näytön valossa Nikon ovenpielessä.

– Sanoin, että nyt lähdetään Niko kotia ja otin Nikoa kädestä. Silloin huomasin, että käsi on  jäykkä ja kylmä.

Nuoret suojelevat vanhempiaan: Eivät aina kerro itsetuhoisuudesta

Mielenterveysseuran kriisikeskustoiminnan johtaja Outi Ruishalme sanoo, että on yleistä, etteivät nuoret kerro vanhemmilleen mahdollisista itsemurha-aikeista, koska haluavat suojella heitä. Nuori voi päätyä itsemurhaan, jos hänestä tuntuu, että elämä on ajautunut umpikujaan.

– Nuorelle ihmiselle, kun on vähemmän elämänkokemusta, aika pienetkin asiat voivat olla tällaisia –esimerkiksi se, että tyttö- tai poikaystävä jättää.

Ruishalme kannustaa kyselemään nuorten kuulumisia, jos jokin käytöksessä muuttuu.

– Keskustelemalla voidaan tukea nuorta etsimään muita ratkaisuja.

– Huuto, mikä siinä lähti, oli niin kova, että autolla odottanut vaimo arvasi heti, mitä on käynyt.

Isälle vuosien trauma

Nyt tapahtuneesta on seitsemän vuotta. Pieksämäki kertoo kärsineensä traumasta ja käyneensä terapiassa vuosia.

– En pystynyt käymään edes suihkussa yksin, kun en uskaltanut laittaa silmiä kiinni, ja autolla ajo pimeällä oli vaikeaa, koska kännykän valo laukaisi traumareaktion.

Vaikka tapahtuneen kanssa on jo oppinut elämään, siitä ei ikinä toivu täysin, Pieksämäki sanoo.

Asiasta on kuitenkin tärkeää keskustella avoimesti. Pieksämäki on vaimonsa kanssa mukana itsemurhan tehneiden läheisten vertaistukijärjestön Surunauha ry:n toiminnassa.

– Päätettiin heti paikan päällä, että emme vedä verhoja eteen tai vaikene.

Vielä vuosien jälkeen Pieksämäki pohtii monelle itsemurhan tehneen läheiselle tärkeää kysymystä: miksi?

– Eipä siihen ole vastausta löytynyt. Kysymys on mielessä aina.

Lue myös:

    Uusimmat