Itämeren valtiot tietävät, mitä yhteisen meren suojelemisesta tulee tehdä. Olennaista on se, että valtiot tekevät sen minkä ovat luvanneet.
Osa Itämeren valtioista suhtautuu suojeluun enemmän vakavasti, osa vähemmän. WWF Suomen meriohjelman päällikkö Sampsa Vilhunen ei näe kuitenkaan hedelmällisenä pelkästään ryhtyä osoittelemaan sormella vähemmän kunnostautuneita valtioita. Kaikki Itämeren valtiot tietävät kyllä, mitä niiden pitäisi tehdä.
− Ei ole relevanttia mitä kukin yksittäinen valtio on tehnyt, vaan se, mitkä ovat tärkeimmät toimenpiteet ja ovatko ne täysimääräisesti käytössä. Kokonaiskuvalla ja suojelutoimenpiteiden laajuudella on Itämeren tilan kannalta merkitystä, Vilhunen sanoo.
Nyt samoista parhaista käytännöistä jauhetaan julkisuudessakin vuositolkulla ja syntyy käsitys, ettei niillä kuitenkaan onnistuta parantamaan meren tilaa; tosiasiassa niistä lähinnä vain puhutaan, mutta riittävän laaja käyttöönotto edelleen puuttuu.
Tänä päivänä on ylipäätään hyvin tiedossa, mitä saastuneen meren suojelemiseksi pitäisi tehdä.
− Paikoin tavoitteita olisi silti varaa hieman täsmentää. Itämeri tulee palauttaa hyvään ekologiseen tilaan, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Minkälainen Itämeren tulisi olla vuonna 2021, Vilhunen haastaa pohtimaan.
Kokous kartoittaa tilannetta
Itämeren suojelun tilanteesta on tulossa pian ajankohtaista tietoa, kun Moskovassa järjestetään Itämeren suojelukomission (HELCOM) ministerikokous 20. toukokuuta.
Vuonna 2007 Itämeren maiden johtajat allekirjoittivat Puolassa Baltic Sea Action Plan -sopimuksen. Nyt on tarkoitus pureutua kunkin maan toimeenpano-ohjelmiin, joita on ollut aika valmistella viimeiset 2,5 vuotta. Miten maat aikovat panna suojelusopimuksen käytäntöön?
− Tavoitteena on saavuttaa Itämeren hyvä ekologinen tila vuoteen 2021 mennessä. Työ etenee hitaasti, ja monia sovittuja aikatauluja oltaisiin mielellään jatkuvasti lykkäämässä eteenpäin, Vilhunen myöntää.
Hän itse toivoo, että kokouksessa tuodaan ennen kaikkea selkeästi ja rehellisesti esiin hankkeen nykytilanne. Mitä on pantu toimeen täysimääräisesti, mitkä asiat löytyvät kaikkien valtioiden toimeenpano-ohjelmista ja minkä suojelutoimien suhteen on aukkoja ja jopa tarkemmat suunnitelmat puuttuvat.
