Heikki Salmela perheineen on pakertanut jo viisi vuotta Bangladeshiin sijoittuvan hyväntekeväisyyshankkeen parissa. Lopputulos, lastenkoti ja katulasten koulu, valmistuu vihdoin ensi keväänä.
Miten supisuomalainen yrittäjäperhe päätyi suuntaamaan apua kaukaiseen maahan, johon heillä ei ollut aiemmin mitään kontakteja?
Heikki Salmela toteaa, että Bangladesh ilmestyi heidän elämäänsä sattuman kautta.
− Kaksi Suomessa asuvaa bangladeshilaista tuli ehdottamaan meille, että he pystyttäisivät Hesburgerin Bangladeshissa rakenteilla olevaan kauppakeskukseen, Heikki aloittaa.
Salmelat kiinnostuivat asiasta siinä määrin, että lähettivät perheen pojan Karin paikan päälle. Kari viestitti, että kauppakeskuksesta tulisi toden totta hieno. Liiketoiminnan käynnistäminen täysin erilaisissa olosuhteissa muodostui kuitenkin liian vaikeaksi.
"Kurjuus kosketti syvästi"
Kari palasi kotiin Bangladeshin köyhistä olosuhteista järkyttyneenä. Vaikka bisnekset menivät jäihin, Salmelat alkoivat pohtia, voisiko maan olojen eteen tehdä jotain.
− Laitoin useiden lähetysjärjestöjen nettisivuille viestiä, että täällä olisi innokas porukka, joka haluaisi lähteä paikan päälle auttamaan. Yhteenkään viestiin en saanut vastausta!
Lopulta Salmelat päätyivät monen mutkan kautta kehitysyhteistyöjärjestö Fidan pariin. Sillä oli Bangladeshissa yhteistyöseurakunta. Heikki ja Kari saivat mahdollisuuden lähteä katsomaan tilannetta omin silmin.
− He kuljettivat meitä ympäriinsä, muun muassa kouluissa, joissa oli kadulta pois päässeitä lapsia. Kurjuus ja Fidan tekemä työ koskettivat minua syvästi. Ajattelimme Karin kanssa, että meillä on asiat sen verran hyvin, että lähdetään tekemään jotain, Heikki kertaa.
